torstai 20. marraskuuta 2014

Rakkaudesta Sinuun

Ihmisten on helppo tehdä asioita joita he osaavat. He hakeutuvat esimerkiksi aikuistuessaan alalle, jossa heidän osaamisensa pääsee esille ja on suorastaan vaatimus, jotta he jonain päivänä työllistyvät kyseiseen ammattiin. Hyvää laskupäätä, organisointikykyä, runollisuutta, kielipäätä ja monia muita piirteitä on vaikeaa iän myötä kehittää, jos niihin ei ole minkäänlaisia luontaisia lahjoja. Taiteellisilla aloilla työllistyminen on haastavaa, ja rationaalisen luonteenlaadun omaava henkilö saattaa valita ammattinsa järjellä, mutta intohimona saattaa olla aivan jokin muu, ja siitä kehittyä rakas harrastus. Niissäkin hakeudutaan sellaisen asian pariin, jossa luontaiset lahjat pääsevät esille. Harrastus voi olla lähes toinen ammattikin, tai aikanaan kehittyä ammatiksi.  

Aloituksesta huolimatta aikeenani ei ole puhua työelämästä, ammatinvalinnasta tai opintojen ohjauksesta, vaan romantiikasta ja rakkaudesta.

Romantiikka on vaikea laji. Se on monisyinen ja moninainen. Meillä jokaisella on oma subjektiivinen käsityksemme siitä. Se rönsyilee kukkasin, enkel-piirroksin kuvitetuin kortein ja sydämen muotoisten objektiivien muodossa joukossamme. Se saattaa olla kosketus, sana, salainen sanayhdistelmä jolla sanoa toiselle ”minä rakastan sinua” muiden ihmisten ympäröimänä. Se on ajatuksella valmistettuja illallisia, aamiaisia, brunsseja, lounaita. Toiselle mukaan pakatut eväät, joiden joukossa on pieni lappu juuri sinulle. Romantiikka on tapa ilmaista rakkautta ja jokainen suhde on erilainen. Jokaisella on omat tapansa kertoa toiselle kuinka hän toista rakastaa. 

Mitä jos on rakkautta, mutta olen hukassa romantiikan kanssa? Mitä jos minä olen valinnut itselleni nyt aivan liian erilaisen ammatin kykyihini nähden, ja huomaan yhtäkkiä olevani kykenemätön siihen mitä minulta vaaditaan? Laulujen sanat puhuttelevat minua. Ajatellessani Sinua ja hymy hakeutuu salaisesti huulilleni. Olen ahdistunut kun käännät minulle vihaisena selkäsi romantiikan nälässäsi, ja haluan vain sopia tämän typerän riidan tässä nyt ja heti! Katso nyt minua! Näethän kuinka kärsin?

Minulla on selkeästi halu, tahto ja rakkaus, mutta minä en ole runoilija, en sielukas laulaja, en kykenevä jakamaan rakkaani kanssa laulun sanoja, jotka niin monet ovat jo kuulleet, en tiedä osaisinko lähettää hänelle oikeita kukkia, en halua lähettää hänelle kortteja joissa lukee painettuna ”minä rakastan sinua”. Olen kuin romantiikan keitaalla janoonsa tukehtuva vaeltaja.

Mikään perinteinen ei sovi siihen miten haluan romantiikan ja rakkauden sanoja sanoa Sinulle.

Minä haluan aamuisin herätä vierestäsi, suudella Sinua ennen kuin avaat silmäsi, halata lämmintä vartaloasi ja sanoa Sinulle huomenta. Haluan elää kanssasi arkea, myöhästyä bussista koska hajuvetesi tuoksu sai minut vielä pysähtymään eteiseen kanssasi. Haluan tehdä Sinun kanssasi arkisia askareita, pestä pyykkiä, hoitaa kanssasi lapsiasi, vetää lakanoita ja saada anteeksi, kun olen värjännyt valkoiset pyykit yhdellä punaisella sukalla.

Jokainen tekemäni työhakemus pääkaupunkiseudulle on minun rakkausrunoni Sinulle.

Minä haluan istua Sinun kanssasi sohvalla ja katsella kotia, jonka olemme yhdessä rakentaneet. Haluan tehdä Sinulle ruokaa ja kiittää Sinua, kun Sinä tiskaat. Haluan kuulla Sinun sanovan minulle niitä sanoja, joita nyt niin usein kirjoitamme. Ja sanoa niitä Sinulle. Haluan sanoa Sinulle kasvotusten, että olet kaunis, ihana ja täydellinen sellaisena kuin olet. Haluan kanssasi tulevaisuuden ja avioliiton.
Sinä olet siis minun intohimoni ja haluan Sinut jokaiseen päivääni.

Tiedän etten ole täydellinen hakemaani tehtävään kumppaninasi, mutta toivon joka päivä, että Sinä näet potentiaalini. Ymmärrät että minä rakastan Sinua, ja että yritän olla Sinulle romanttisempi ja tehdä sen silti omalla tavallani. Koska minä olen se, joka suutelee niskaasi vaikka olisit selkä minua vasten.