sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Baariarvostelu: dtm saa kutosen

Pääkaupunkiseudulla käydessä ei tule usein eksyttyä dtm:n. On ihmisiä sekä paikkoja nähtävänä, mutta sattumoisin risteyskohta ei ole ollut Mannerheimintie 6:ssa. Nyt sinkkuunnuttuani päätimme mennä katsastamaan "uuden" dtm:n.

"Olemme olleet ekassa ja tokassa, kolmas on jäänyt tsekkaamatta."

No joo, ihan totta. Mutta toisaalta: mikään ei ollut muuttunut. Tilannetta ei suinkaan pilannut huimat haaveilut, vaan odotukset eivät olleet korkealla alunperinkään. Kysyessäni ennakkoon kavereilta ja tutuilta millainen uusi dtm on, sain usein vastaukseksi olankohautuksen ja venyttelevän vastauksen.

"Ihan jees"

"Siis porukka siellä on aika nuorta."

"Hyviä heinäseipäitä sieltä löytää. Ihan air-headeja."

Jos haluat siis löytää intellektuellia seuraa, menet edelleen Eliteen? What ever. Mä halusin homobaariin.

Perille tullessa huomasin kaipaavani vanhemman dtm:n terassia. Nykyisen sisäänkäynti on pramea portaineen (joista varmasti jotkut ovat jo tulleet alas pää edellä -avustuksella tai ilman), mutta kadun varrelta huomaamaton. Sisustuksessa on säilytetty vanha tyyli vaikka värejä on muuteltu. Ainoa sisustuksellinen valopilkku oli kreikkalaistyylinen patsas. Very gay indeed.

Itse rakennushan on kaunis, ja olisin käyttänyt sitä enemmän avuksi luodesaani interiööriä. Harmillisesti valitsin "väärän päivän" dtm:lle ja yökerhon takaosa oli kiinni. ("Se oli kiinni viimeksikin kun käytiin." kuului useamman juhlijan suusta) Vessoista paperi oli loppu (huomautin tiskille kun takaosan naistenvessassa kolmesta kopista oli vessapaperi loppu), mutta sen sijaan sitä oli baarin lattioilla, Ovelta tiskille ja kaiken kaikkiaan palvelu oli sitä sun tätä, musiikkina soivat pelkät sämplätyt radiohitit. DTM on jollain säälimättömällä tavalla aikansa titaani -ainokaisenaan voimakas ja samaan aikaan heikko. Arvosanaksi tulee 6 eli kutonen (asteikolla 1-10). Ja taidan olla kiltillä tuulella, koska ne mojitot olivat tosi hyviä.

Miksi vain kutonen? Koska matkalla kotiiin sanoin: No joo, voidaanhan me mennä sinne joskus toistekin. Rehellisesti ajattelin että jossain muussa baarissa meillä voisi olla paljon hauskempaa. Henkilökunta ystävällisempää ja olo kotoisempi. Ja mä olin iloisessa hiprakassa. Vien mutsini sinne tänä kesänä mojitolle, mutta eiköhän se ole siinä.

Kuva @www.dtm.fi 21.6.2014

Lupaan jatkossakin arvostella uusin silmin homobaareja. Musmus!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Qruiserin pimeä puoli

Sosiaalisen median monimuotoisuus on vienyt minulta pois tarvetta kuulua keskustelufoorumeille, mutta säännössä on poikkeus, joka liittyy seksuaaliseen suuntautumiseeni. "Qruiser on Pohjoismaiden suurin keskusteluverkosto sinulle, joka olet homo, bi, trans, queer tai ystävämme. Jäsenyys on ilmaista ja pääset jäseneksi heti!"

Kirjaudun sivustolle aikanaan tietämättä tarkemmin mikä sen sisältö on, mutta ajattelin löytäväni sivuston kautta uusia tuttavuuksia, keskustelun avauksia, kenties jopa linkin hlbti-poliittiseen toimintaan (näin pienellä kylällä ei ole muun muassa omaa Seta-toimintaa). Voinen jo tässä vaiheessa sanoa, että keskustelun avaukset ovat olleet yksipuolisia ja kanssani esimerkiksi feminismistä haluavat jutella pääosin vain transsukupuoliset (MtF).

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä on artikkeli saalistajasta, joka vikittelee nuoria poikia internetissä. Qruiser on mainittu sivustolla useaan otteeseen. (linkki 10.6.2014)

Huono maine kiirii nopeasti, koska huonoilla uutisilla ja juoruilla on tapana levitä kuin kulovalkea. Itse sivustolle rekisteröityneenä jäin pohtimaan etteivät huonon maineen vahingot vaikuta ainoastaan tähän sivustoon. Myös asiaan täysin sivustakatsojina osallistuvat homoseksuaalit saavat tuntea tämän asian maineessaan. Jo ennestään homoseksuaaleja syystä tai toisesta vieroksuvat kansalaiset saavat tuulta purjeisiinsa ja voin vain kuvitella miten asiaa puidaan keslustelupalstoilla. Qruiserin kuvitellaan olevan täynnä nuorten ihmisten profiileja selaavia hyväksikäyttäjiä. Mahtavaa! *sarkasmia*

Itselläni on nollatoleranssi saalistajiin. Niin kuin varmasti monella muullakin. Ja saalistajat eivät tälle sivustolla kuulu. Mutta internet on täynnä sivustoja joilla saalistajat toimivat, eikä minun vikinäni nollatoleranssista vaikuta siihen että samalla sivustolla minun kanssani on halveksumiani ihmisiä.

Haluankin tällä tekstilläni sanoa, että vaikka monelle Qruiser tuntuu olevan seksuaalisuuden leikkikenttä, minulle se on kanava tavata jollain tasolla saman henkisiä ihmisiä. Ja toivon että nuorille se olisi kanava keskustella ja löytää rohkeutta tutkia onko tarvetta tulla kaapista ulos. Mutta minä taidankin olla kiltti idiootti. Toivottavasti vanhemmat valvovat lastensa internetin käyttöä ja keskustelevat asioista jälkikasvunsa kanssa kunnioittavasti. Näitä asioita kun ei voi sulkea pois elämästä; älypuhelimet vain vaikeuttavat tilannetta vanhemmille.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Hiusten varassa



Kissanainen elementissään

Blondattiin mun hiuksiani ja oranssi väri pysyy kiinni kuin täi tervassa. Se siitä platinasta jota lähdettiin muutamalla blondauskerralla tavoittelemaan. Mitäs sitten? Eipä sillä minusta olisi tehty Marilynia, mutta vaihtelu olisi virkistänyt. Sitten se avautui kuin taivaan portit ja ajatus selkeni: Kun kaikki feilaa, voi pinkkiin luottaa. Vanha kunnon Manicpanic esiin ja värjäyshommiin. Kun lopputulos oli esiteltävissä, totesin ettei mikään voita 32 vuotiasta vaaleanpunahiuksista kissanaista. Eihän tätä voi vastustaa. :D

Tässä päässä on ollut pitkää ja pätkää, omaa ja toisten hiusta, takkua ja suoristusta, kiiltoa ja suolasuihketta. Raitoina on ollut kaikki sateenkaarenvärit ja joskus juurikasvu on ollut muisto vain, kun hiukset ovat olleet juuresta latvaan asti luonnollisimmillaan.

Mikään ei saa minua tuntemaan itseäni naisellisemmaksi kuin kaunis väri hiuksissa ja onnistunut kampaus. Hallelujaa kaikille kampaajille, jotka ovat hiukseni onnistuneesti kähertäneet.

Nyt vain pahin on edessä: äidille pitäisi kertoa, että tytär on taas shokkivärjännyt hiuksensa.