Vuosi ilman uusia vaatteita - alkutaipaleella


30.elokuuta 2014 kello alkoi tikittämään. Vuosi ilman uusia vaatteita oli alkanut. Rauhoittelin itseäni: kaikki menee ok. Eihän tässä haasteessa nyt ole minun kohdallani kyse mistään elämää täysin mullistavasta ajatuksesta. Hankin paljon vaatteitani kirpputoreilta. Lähes kaiken. Alusvaatteet, sukat, sukkahousut on saatava uusina - ja siitä ei kukaan moiti. Sen sijaan tykkään hankkia uutena myös perustrikoot (joita ei helpolla löydäkään kirpputoreilta). Legginssit, pitkähihaiset paidat, topit.., ihan peruskulutuskauraa mun mittapuullani. Niitä kuluttaa 1.minä (koska olen kömpelö ja hölmö), 2.duuni (puusäleet, maalit, liimat jne) sekä 3.kissat (pikainen pinkaisu emännän reiden kautta jättää jälkensä ohutkankaiseen housuunkin). Katsotaan kuinka selviän. Periaatteessa mulla on kolme nk.jokeria käytössäni vuoden aikana. Eli saan hankkia uusia alusvaatteita, sukkia, kenties legginssit...mikäli tarve on kova. Toiset käyttävät suunnitelmallisesti jokerinsa esimerkiksi jotain juhlaa varten.

Kauppojen sijaan ostan vaatteeni siis kirpputoreilta, vintageliikkeistä, lainaan (tai kenties saan) kavereilta sekä uusiokäytön vanhoja vaatteitani Ymmärtänette siis ettei "uusien" vaatteiden hankintaahan tämä ole suinkaan vähentänyt. Keräänkin vuoden varrelta kuvia julkiseen Facebook-kuvakansioon vaatteistani: vanhoista ja "uusista".



Vaatetta minunkin kaapeissani on sen verran, että ilman kummempia hankintoja pitäisi pärjätä. Siellä ne kaupoissa saavat vaatteet huutaa nimeäni ale ale ale! rekistä. Senkin tuhma vaaterekki. En aio edes katsoa suuntaasi, vaan pyrin seuraamaan kulutustottumuksiani ja seuraamaan millä tavalla voin vaikuttaa valinnoillani. Kuten toisesta blogista luin:

Voin kuulla Putous-hahmo Ymmi Hinaajan ja hänen sielunsiskojensa määkivän: “Ei se maailma kuule silleen toimi, että kaikki vaan lakkaa ostamasta vaatteita.” Eipä niin, kapitalismi vaatii jatkuvaa kasvua. Toisaalta olen joskus kuullut pääomien kasautumisenkin olevan tavoitteena, ja vaikka olen kipeän tietoinen siitä, miten palkkatyö ei varsinkaan nykyään siihen riitä, on se nyt perkele jos minun pitää kantaa viime roponi muiden sössimän kansantalouden alttarille. Tai mikä vielä kornimpaa, vaikeuksissa olevan Stockmannin, kuten yksikin fb-ryhmä yllyttää. Tätäkö varten me tutkijatkin haemme Akatemialta rahoitusta ja sen puutteessa säätiöiltä? Jotta voisimme ostaa lisää riepuja kaappiimme keräämään pölyä? 

Kyllä me talouden rattaat pidetään pyörimässä. Tarvitsemme edelleen ruokaa, taloustarvikkeita, lemmikeille sitä sun tätä, auto kaipaa huoltoa ja bensaa jne. Kyse on vaan siitä, että teen sen samoissa vaatteissa kuin ennenkin, käyn läpi vaatekaappini, kierrätän siellä lojuneet vaatteet vaatekappaleen ns.tarpeen mukaan ja vähennän myös vaatejätteen määrää osaltani (vaatteiden korjaamisesta tulee kummasti kiintoisampaa, kun käytettävänä on vain kolme jokeria).

Myös Borgåbladetia kiinnosti millainen vuosi tästä on tulossa. Haastatteluni oli luettavissa 19.9.2014 ilmestyneessä lehdessä. Loppuun muutama lehtijutusta skannaamani kuva.

Palataan asiaan parin kuukauden kuluttua!









Kommentit

Suositut tekstit