sunnuntai 10. elokuuta 2014

Tinderella osa 2 - Yksi hyvää, toinen pahaa ja muutama wtf?

Sain muutamia yhteydenottoja liittyen edelliseen bloggaukseeni Tinderistä. Oli ihanaa kuulla stooreja onnistuneista treffeistä, jotka olivat johtaneet seurusteluun. Ja tietenkin oli ikävämpää kuulla niistä huonoista kokemuksista, jotka olivat saaneet aikaiseksi koko sovelluksen poistamisen älypuhelimesta. Pohdiskellessani asiaa, tulin tulokseen että Tinder kärsii vielä jonkin aikaa kasvukivuistaan, aivan niin kuin nettideittailu aikanaan. Muistatteko ne parit, jotka internet aikanaan saattoi yhteen ensimmäisten joukossa? Kaikki olivat ihmeissään ja pohtivat kuinka ihmeessä kaksi ihmistä voisivat kohdata internetin kautta. Itse näin koti-illoista nauttivana huomaan, että saatan jopa vieroksua sitä, että suhde alkaa baari-illasta, josta kummallakaan ei ole tarkkaa muistikuvaa.

Missä niitä ihmisiä sitten tapaa? on usein esitetty kysymys ja internet aikanaan vastasi siihen tarpeeseen. Nyt homma on vain kehittynyt pidemmälle. Päätinkin siis jatkaa Tinder-kokeiluani ja kutsua sitä Tinderellaukseksi College Humorin kannustamana. (Miinustakaa toki yhden illan jutustelu kuviosta he he...) Tinderin käyttö on niin helppoa. Tylsää bussipysäkillä, jonossa tai jossain muualla missä olisi täysin normaalia vain kuluttaa hetki aikaa ja kokea pienimuotoinen tylsistyminen? Kaiva esiin älypuhelin ja Tinder laulamaan (tai vaihtoehtoisesti jokin some-sovellus - tämä tyhjiön täyttäminen ei ole vain tinderin käyttäjien synti).

Internet ja sovellukset ovat keino tutustua uusiin ihmisiin, 
ja tehdä samalla hyvän ensivaikutelman ihmiseen 
pukeutuneena smurffishortseihin...

Mutta sitten asiaan, siihen joka meitä kiinnostaa: ihmiset.

Luulin että edellinen bloggaukseni tappaa yhteydenotot, mutta kuten järkeilinkin, niin ei näytä minun juttujani lue niin moni, että siitä olisi jotain haittaa. Osumia siis on tullut edelleen. Mutta se mikä minua ihmetyttää on hiljaisuus osuman jälkeen. Molemmat saavat tiedon, että olemme "match". Nyt olisi sitten tehtävä aloite. Pattitilanne. Toisen profiili saattaa olla niin tyhjää täynnä, ettei keksi mitään muuta sanottavaa kuin "hei" ja siitä nyt on ainutlaatuisuus kaukana. Ainutlaatuisuus on kaukana myös etunimelläni vitsailusta. (Annan kympin sille tyypille joka aloittaa kanssani keskustelun Tinderissä aivan uudelle Taika-nimi vitsillä, jota en ole kuullut). Tilanne pitkittyy, tulee uusia osumia ja lopulta mietin missä vaiheessa mykkäkoululle on pistettävä stoppi, ja joko sanoa hei tai poistaa henkilö Tinder-osumista.

Olen kyllästynyt tekemään aloitetta, mutta olen ottanut sen tehtäväkseni jos mitään ei ala kuulua. Saatan sanoa kohteliaisuuden, tervehdyksen tai jotain muuta mikä mieleen juolahtaa (pitänee laittaa esittelytekstiin että olen puujalkakuningatar, koska osa aloituksista on niin kopisevia, että heikkohermoisempaa pitäisi kai varoittaa). Koen totaalisen hämmennyksen hetken, kun näihin viesteihin ei tule mitään vastausta tai vastaus on luokkaa: hei kiitti. "öööö... No, ole hyvä." Siinä vaiheessa jos ei toisesta mitään kuulu muutamaan päivään, eikä hän itse ymmärrä poistaa minua osumistaan - teen sen hänen puolestaan. Kiitos hei!

Ystävät joiden kanssa olen puhunut Tinderellauksesta eivät kaikki paini samojen ongelmien kanssa. Osalle puskee viestejä niin ettei perässä pysy ja toiset ovat päätyneet poistamaan profiilinsa, koska ovat jo löytäneet Tinderin tai IRL:n kautta elämäänsä mielenkiintoisen henkilön. Jos jotakuta kiinnostaa tippaakaan, voin kirjoittaa bloggauksen myös onnistuneista Tinder osumista. Tai niiden ihmisten näkökulmasta, jotka etsivät elämäänsä sitä kolmatta ihmistä.

Hämmennyksistä huolimatta tässä viikossa on ollut hyvää ja huonoakin. Aloitetaan jälkimmäisestä.

Tinderin yksi hyvä puoli on siinä, ettei viestiosiossa voi lähetellä kuvia (tämä ei ole se huono uutinen). Ei siis kuvia johnsoneista saatikka muista alapääosioista yksityisviestipuolella. Hurraa! Sen sijaan verbaalinen puoli on tullut tutuksi. Se taitaakin olla aika helppoa kirjoittaa toiselle vihjailevia ja jopa suoria ehdotuksia, kun sovellus kertoo kuinka paljon osapuolilla on välimatkaa ja tietty anonyymius on edelleen tallella. Ja ennen kuin kukaan leimaa minua miesten vihaajaksi (olenhan myös bi, ja pahimmassa tapauksessa siis joillekin sisäänpäin kääntyneille urpoille siis myös täten lesbo sekä feministi [josta ne eivät tiedä mitään - ja niin olenkin!]), niin otetaan tähän väliin pieni hetki ja nauretaan hieman itsellemme ja ikäkriisille, jonka moni nainen käy läpi kun 29 vuotta pyörähtää tasaluvuksi ja sitten kaikki meneekin yllättäen epätoivon puolelle. Helpottiko? Minua ainakin nauratti.

Hyvänä puolena Tinderistä on pakko kertoa, että tänään olen käynyt ensimmäisen rehellisesti kivan jutustelun Tinderissä. Siis niin kivan jutustelun, että nytkin hymyilyttää tätä kirjoittaessa. Vaikka se ei mihinkään johtaisikaan, niin on kiva tietää että tuolla on edelleen kivoja tyyppejä, joiden kanssa saattaa natsata. Eikä ne kysy ensimmäisenä: haluatko nussia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti