keskiviikko 6. elokuuta 2014

Oi pyhä luoja Tinder!

VÄTTELE TÄTÄ NAISTA TINDERISSÄ JOS TAPAILU EI KIINNOSTA. EI YHDEN ILLAN JUTTUJA, kiitos.

Parempi paljastaa saman tien naamansa, niin ei tule sitten mitään sanomista.

Niin kuin moni muukin kolmikymppinen sinkku, minäkin lankesin Tinderiin. Joo, kaverit kannustivat ja ympärillä tapahtuneet positiiviset Tinder-treffit sekä "deitti-ilmiön" saama julkisuus sai minutkin osallistumaan. Eihän se haittaa kokeilla? Ehei! Eihän? linkki NYT-liitteen juttuun Tinderistä, http://nyt.fi/a1305825047414 , linkitetty 6.8.2014)

Älypuhelinsovellus on yksinkertainen. Tinder esittää käyttäjälleen lähialueella olevien käyttäjien kuvia. Kuva pyyhkäistään oikealle, jos ihminen vaikuttaa kiinnostavalta, ja vasemmalle, jos ei. Jos kaksi ihmistä on kiinnostunut toisistaan, sovellus päästää heidät lähettämään toisilleen viestejä. -NYT-liite

Oikealle, vasemmalle, sinne tänne. Alkuun otan aikaa ja tutustun näihin tyyppeihin. Hiljalleen opin ettei suurimmalla osasta Tinderissä esittäytyvistä tyypeistä ole mitään esittelyä profiilissaan. Todella turhauttavaa. Ja aika hemmetin suuri joukko myös harrastaa sukellusta ja lumilautailua. Missä on kaikki tyypit, jotka ovat valmiita kääriytymään sohvannurkkaan, kun puut on kannettu kämppään sisälle ja on aika avata hyvä kirja takkatulen ääressä?! En mä halua mennä mäkeen mun mummon vanhoilla murtomaasuksilla! Ja arvatkaa mitä; osa kysyy missä asun, vaikka kerron sen profiilissani. Kiitos kaikesta taustatyöstä kaverit!

Tinderin käyttäjistä kaikki eivät kuitenkaan ole sinkkuja. Facebookissa ilmoittamansa tiedon perusteella 14 prosenttia seurustelee ja 5 prosenttia on naimisissa. -NYT-liite

Näin on asian laita hyvät veljet ja sisaret! Osalla on profiilissaan viimeisenä hääkuva, jossa mm.morsmaikku on häivytetty taka-alalle, tai profiilissa suhdestatus kerrotaan jopa avoimesti. Harmi ettei monen sormuksen kanssa kuvissa esittäytyvän miehen tai naisen kanssa ole tullut matchia, jotta olisin päässyt kysymään asiasta (voivathan he olla vastikään eronneita). Eipä siinä mitään - seikkailua vailla ovat myös sinkut. Osa kertoo heti suoraan, ettei mikään vakava kiinnosta tai yhden illan ajan voidaan palvella kuin kuningatarta. Surullisimpia on ehkä ne tyypit joiden kanssa tuli match, ja he halusivat yllättäen kertoa fetisseistään, mutta eivät uskaltaneet. Mitä pirun iloa on edes tuoda aihe esille, jos ei ole pokkaa vain kun alkaa kainostella?! No, ainakin olen säästynyt törkeyksiltä. Kiitos siitä! (Ihan tosissaan.)

Taiteilija Anna Gensler piirtää miehet, jotka lähestyvät häntä Tinderissä törkeillä viesteillä. Näyttelijä Connor Hines puolestaan tekee lyhytelokuvia huonoista Tinder-treffeistä. -NYT-liite

Ei hätää matchit ja muut. En todellakaan ala piirtämään teistä kuvia taikka esittelemään teitä niin, että olisitte tunnistettavissa. Olen aivan liian turhautunut koko hommaan tehdäkseni niin.

Oikeastaan olen jäänyt johonkin ihmeelliseen Tinder-kierteeseen. Kuvat eivät kerro mitään ja puuttuvat profiilitekstit kuvien alla eivät lisää innokkuutta. Ohi, ohi, ohi... uu komea... huomaan kaikesta tuskastelusta huolimatta siirtäväni kuvan oikealle. Osuma! Mahtavaa, pidämme siitä mitä olemme halunneet esitellä ulkomaailmalle. Sitten alkaa piinaava vaihe, jossa molemmat osapuolet toivovat toisen aloittavan keskustelun. Kuinka kauan sopii odottaa, jotta voi sanoa jotakin? jne. Helkkari! Koko homma on tuskastuttavaa peliä! Toivoisin toisen tekevän aloitteen, mutta osa kertoo profiilissaan olevan liian ujo moiseen. Kiitos sille tyypille, joka laittoi minulle valmiiksi räätälöidyn aloitteen, joka salli monivalintakysymys mielessä aloittaa keskustelun. Se oli virkistävää, mutta ei vienyt mihinkään. Toivottavasti pääset ideallasi ainakin treffeille! Good luck!

No mitäs tälle asialle nyt sitten tekisi...? Tarkoitus on arvioida kiinnostus pintapuolisesti, mutta silti henkilön vasemmalle siirtäminen leijona-kaulakorun, kiitos-paidan, ylitsepääsemättömän swag-asenteen takia tuntuu pahalta... Vitut. Eikä tunnu. Aika moni ei diggaa turkoosista tukasta ja tässä sitä silti ollaan!

Joten jatkan vielä jonkin aikaa kuvien siirtelyä oikealle ja vasemmalle, kiusallisten aloitusten odottamista ja tekemistä...

Iltaisin sitten mietin: Oi pyhä luoja! ja menen nukkumaan pohtien olisiko se baareissa pyöriminen sittenkin parempi ratkaisu? Tätä pohtiessani palasin bloggauksissani taaksepäin ja huomaan saman tuskastumisen, jota tunnen nyt mutta kotonani (seurassa ei ole soveliasta tinderöidä). Ei ole maailmassa mikään muuttunut eikä tule kai muuttumaan, oli sitä pari- tai kolmikymppinen, baarissa tai kotonaan. Siitä muistuttaa bloggaukseni Punainen lanka parikymppisen pariutumiseen, joka ei ole vastaus kaikkiin kysymyksiin vaan vastaus toisen tyypin bloggaukseen, joka sai karvat nousemaan pystyyn.

Muokkaus: Minulta kysyttiin Facebookin puolella, mitä odotin ko.palvelulta ja vastuakseni kuului näin: Muun muassa sinkkuja. Ihmisiä jotka kuvailevat itseään edes 140merkin verran. Eivät kysy ensimmäisenä pituutta. Tiesin kirjautuvani palveluun, joka keskittyy naamakuvaan, joten toivoin myös vähemmän ihmisiä naamareilla, kypärillä sekä koko kasvot peittävillä aurinkolasit ja pipo combolla. Ihan noin lyhyesti. Miksi vielä olen siellä? Koska haluan antaa mahdollisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti