torstai 28. elokuuta 2014

Eduskuntavaalit 19.4.2015 ja olen jo kyllästynyt

Voi helvetin helvetti. Kohta se taas alkaa: eduskuntavaalikampanjat. Tulee kovin lapsellinen olo, kun sanoo sen mitä todella ajattelee: mä en kestä!

kuva: kuvakaappaus http://www.eduskuntavaalit-2015.fi/ 28.8.2014

Olen itse ollut aktiivinen poliittisissa piireissä. Sitten tuli "muu elämä" mukaan kuvioon ja piti päättää: jatkanko poliittisesti aktiivisena, monen yhdistyksen toimijana samalla rakentaen uraani, käyn kenties läpi toisen burn outin heti perään ja kaupan päälle uuden kierroksen masennusta... vai alanko elämään ihan vaan omaa elämääni? Valitsin oman elämäni. 

Yllä mainittujen seikkojen vuoksi lienee ihan ymmärrettävää, että eduskuntavaalit ovat edelleen minulle punainen vaate. Eritoten kun kavereissani sekä seurattavissani on edelleen poliittisesti aktiivisia tuttuja. Sosiaalisen median kautta he tulevat kertomaan sen missä ja kenen riveissä he seisovat vaalien alla. 

Nyt tuttavat, kaverit ja ystävät -ketään loukkaamatta ja puoluetaustaa säälimättä: Säästäisittekö meidät edes yhdeltä makkarakojukuvalta vaalityön aikana? Jättäisittekö postaamatta omaan profiiliinne edes osan niistä otoksista, joissa te hymyilette vaaliesitteet käsissänne? Antakaa niitä suoraan puolueenne käyttöön heidän FB-sivuilleen. Siellä puolueen moninaisuuden kuuluu näkyä! 

Edellisten vaalien alla kirjoitin seuraavaa (irroitettu blogitekstistäni): 
Vaalityö on yhtä hymyä niin oikeassa elämässä kuin myös internetin ihmeellisessä maailmassa. Mutta joillakin kansalaisilla hymy hyytyy, kun oma sivusto on täynnä vaaleista kertovia statuksia, twiittauksia, kommentteja, viittauksia linkkeihin, keskusteluihin tai aihetta koskeviin videoihin. Tässä vaiheessa moni on jättäytynyt ulkopuolelle ja alkaa havitella myös sosiaalisessa kanssakäymisessään internetin puolella autuaan tietämättömyyden tilaa. Ei riitä, että kauppakeskuksien ulkopuolella kieltäydytään kohteliaasti mainoksesta, vaan autuutta havittelevat saattavat ilmoittaa julkisesti internet profiileissaan blokkaavansa monet kavereistaan 17.4.2011 asti, jollei vaalien hehkuttaminen hiljene. Hölmöä sanoisin. 

Tuntui hölmöltä, ei tunnu enää. Miksi? Koska olen ollut mukana kikkailemassa, muistuttamassa ehdokkaiden olemassa olosta, seurannut kuinka porukka raatelee toisiaan puoluetaustasta riippumatta, herjaa, haukkuu, kättelee päälle ja hymyilee kuvissa. Kaikki se kuhina ja peli alkaa taas (tai siis on jo alkanut). Ympärillämme vellova huomion ja äänien hakeminen saa haluamattani aikaan oksennusreaktion. Ja tosi asiassa me poliittisesti maailman menosta kiinnostuneet olemme jo jonkin aikaa ihmetelleet sosiaalisen medianne hiljaisuutta tähän asti. Kävin katsomassa muutaman tutun Twitter-profiilit läpi; viimeisimmät postaukset vuonna 2011. (Tämä ei ole mikään tutkimustulos vaan subjektiivinen huomio.) Kohta nämäkin profiilit täyttyvät painavasta asiasta. Olen aika varma siitä.

Omasta näkökulmastani näissä vaaleissa palkitaan jälleen kerran 1. vanhat tekijät ja 2. vaalien välivuosina aktiivisesti kansalaisten kanssa keskustelleet - ei rokkatykkien vieressä viluissaan värisevät kuusi kuukautta poliittisen näkyvyytensä eteen työtä tekevät ehdokkaat. Näkyvä ja aktiivinen keskustelu sosiaalisessa mediassa sekä IRL, jossa kaikki (ei ainoastaan kaverinne tai piireihinne kuuluvat) saavat lähestyä teitä kysymyksineen ja (kyllä välillä aivan typerine) ehdotuksineen, on se seikka jota punnitaan. Etkö ole käyttänyt Twitter-tiliäsi tai poliittiseen agendaasi suunnattua FB-sivua saatikka kotisivuasi vuosiin? Huonompi homma. Vastaukseksi ei riitä se ettet tuntenut kanavaa ihan omaksesi. Koska se mitä olen politiikasta ymmärtänyt on se, että välillä meidän vaan pitää tehdä asioita joista emme pidä tai ole ylpeitä.



Mutta vasta lopuksi se tärkein: pysytään ystävinä kaikesta huolimatta. Me seuraamme teidän poliittista FB/Twitter/Instagram/google+/jne profiilianne (joita yllättävän monilla on, ei toki kaikilla) jos haluamme nähdä näitä kuvia ja päivityksiä päivä toisensa jälkeen. Minä jos kuka ymmärrän, että vaalityö on suuri osa elämäänne, mutta se ei ole välttämättä se ainoa puoli josta me teissä pidämme. Muistakaa siis edelleen päivittää myös kuvia kissoistanne, kakkavaippadraamoistanne, siitä kuinka huonot kengät teillä on jalassanne tai siitä kuinka rakastunut olette juuri nyt. 

(Jos mieleni muuttuu jotenkin vaalien aikana - lupaan päivittää tätä tekstiä tai jopa tehdä uuden pyytääkseni anteeksi kaikkia syntejäni. Mutta nyt tuntuu tältä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti