torstai 29. elokuuta 2013

Vanha teksti: Rakas Marabou, kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa.

Julkaistu 1.2.2012 Ketoosin alla blogissa


Aikanaan suklaa oli minulle samanlainen intohimo kuin leipäkin. Jos ihminen saisi elää valkoisella leivällä ja suklaalevitteellä tuntematta huonoa oloa niin henkisesti kuin fyysisestikin, en olisi kaivannut mitään muuta mukaani autiolle saarelle. Siirryttyäni vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle jouduin jättämään hyvästit lempisuklaalleni: Maraboun maitosuklaalle. Herkkiä jäähyväisiä jätettiin monesti kaupan kassan läheisyydessä. Välillä vanha suola alkoi janottamaan, mutta tilanteesta selvittiin osoittamalla esitettyä välinpitämättömyyttä. Muutaman kerran kohtaamisesta selvittiin huonommin, tarttuen intohimoiseen hetkeen kuin viimeiseen. Saatoin antaa suussani sulaa yhden ainoan palan tuota syntisen pehmeää makua, kun taas toisella kerralla tartuin kokonaiseen levyyn ja pidin sen itselläni. Tästä on menty paljon eteenpäin. Nykyään vilkaisen kaupan tiskeillä maitosuklaalevyjä ja muita Maraboun mahtavia makuja, mutta sen suuremmin ajattelematta siirryn maitosuklaasta tummempaan. Alkuun tummasuklaa maistui suuhuni liian karvaalta, mutta tänä päivänä en syö alle 70% suklaata, koska kaikki muut maistuvat aivan liian makealle. Makuaisti muuttuu ja kehittyy. Mutta tietyssä suhteessa makuni on säilynyt ennallaan; nautin edelleen mieluiten Maraboun suklaita. En osaa selittää miksi, enkä ole koskaan järjestänyt suklaamaistajaisia selittääkseni tätä.

Muutama ryppy rakkaudessamme on. Ikävä kyllä Maraboun tummia Premium suklaita on saatavillani paljon vähemmän kuin konserni itse uskookaan. Marabou on siis tuottanut kuluttajien saataville monia erilaisia makuja, mutta maalla asuva kansalainen ei ole näiden makujen tavoitettavissa. Mille maistuukaan merisuola-pekaaninpähkinäsuklaa tai 86% suklaa? Premium minttusuklaa on ehdoton suosikkini, mutta on vain arvailun varassa onko sitäkään saatavilla. Suklaavarastoja on siis suunnitelmallisesti kasvatettava, kun menen suurempaan kaupunkiin kaupoille ja voin vain toivoa, että saatavilla olisi uusia makuja. Eivätkö kaupat tilaa näitä erikoisempia makuja, kun myynti ei ole käynyt odotetusti vai menevätkö erikoisimmat maut aina kaupaksi kuin kuumille kiville ennen kuin itse ehdin paikalle? Lähikauppojeni myyjät eivät aio täyttää hyllyjään näillä erikoissuklailla, niin kauan kun Aarre arkku-karkkipussit menevät kaupaksi.

Marabou myös kuvittelee, että tottumukseni suklaan syönnissä on muuttunut arkisemmasta herkuttelusta hienostuneemmaksi. Ensi alkuun suhteeni tummaan suklaaseen oli samanlainen kuin maitosuklaaseenkin: yhdestä palasta saatettiin karata kokonaiseen levylliseen tätä tummaa herkkua. (Nykyään osaan hillitä tämänkin ja syön sen määrän mitä ruokavalioni sallii.) Mentyään metsään jo kahdessa asiassa, Maraboulla on omasta mielestään selkeä käsitys siitä, missä minä syön suklaani; hienostelevan tyynesti kahvikupillisen ääressä kenties turhan tärkeän ystäväni seurassa. Tassit kilahtelevat, kun laskemme tyynesti kuppimme alas ja puraisemme suklaapalasen reunaa varovaisesti. Tai niin heidän nettisivunsa viestittävät minulle. Marabou kai toivoo, että olen järjestänyt hyville ystävilleni suklaamaistajaiset, ja me naurame heleästi tumman suklaan ääressä. Oikeasti? Luuletteko te niin? Jos minä aiemmin en halunnut jakaa levyäni, miksi tekisin niin nyt? Istahdan illalla sohvalle nappaan suklaata ja katson lempiohjelmaani. Yritän saada aikaiseksi sen saman kotoisan lämmöntunteen, jonka sain maitosuklaasta. Antaa nauhotettujen naurujen siivittää iltaani eteenpäin.

Maraboulla menee markkinoinnissa siis metsään, vaikka joku möi heille suurella rahalla idean sademetsästä. Premium suklaa on muuttunut minulle tunnetasolla ajan myötä kaukaisemmaksi, kalliimmaksi ja turhan tärkeäksi. Ja mitä se viestittää konsernille, jonka uskollinen asiakas tämä vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattava opiskelija on ollut. Katsotaan. Lähetän nimittäin tämän blogitekstin heille linkkinä ja odotan mielenkiinnolla minkälaisen vastauksen saan heiltä. Toivottavasti he sallivat vastauksen julkistamisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti