torstai 29. elokuuta 2013

Vanha teksti: "Karppasin liikaa"

Vanha teksti Ketoosin alla blogista

Mahtavaa. Taas on julkisuudessa henkilö, joka on näivettänyt itsensä. Tänään (26.1.2012) Jukka Puotila on kertonut Iltalehdessä laihduttaneensa kahdeksan kiloa karppaamalla. Lyhyenläntä juttu koostuu pääosin kuvista, joissa vertaillaan Jukan ulkomuotoa erilaisissa tilanteissa. Sattuiko kukaan huomaamaan, että näissä erilaisissa tilanteissa on vaikuttavana tekijänä muun muassa stailaus, meikkaus ja valaistus. Tätä ajattelemattomalle, kuvissa on vuosi toisensa jälkeen riutuvamman näköiseksi muuttunut mies. Kuulostaa vähähiilihydraattisen ruokavalion puolustelulta vai mitä? En kiellä, mutta lueppa loppuun asti, ellei savu tule jo korvista.

Minua itse asiassa suututtaa kyseisessä lehtijutussa se, ettei lukijalle kerrota millaista ruokavaliota näyttelijä on tarkalleen ottaen noudattanut. Mitä hän on syönyt? Kuka häntä on mahdollisesti ohjannut ruokavalion kanssa? Onko hän saanut tarpeeksi kaloreita, ottaen huomioon että hän treenaa jopa kaksi kertaa päivässä? Kukapa ei näyttäisi kuivan kesän oravalta, jos treenaa tuollaisella tahdilla. Minkälaista treeniä hän tekee? Yhdessä kappaleessa olen esittänyt monta kysymystä, eikä vastauksia ole luvassa, ellei Jukka itse googleta nimeään ja kommentoi. Hän on nimittäin ainoa oikea henkilö vastaamaan miksi näin kävi.

Jukka ei kuitenkaan ole ainoa henkilö, joka saa sappeni kiehumaan tästä aiheesta. Sama kaava nimittäin toistuu hyvin useasti lehtijutuissa. Joku ruokavalioon vihkiytymätön hankkiutuu tietämättömyyttään pahimmillaan sairaalaan ja päätyy lehtien otsikoihin. Mediassa sitten kohutaan kuinka tämä ruokavalio on tappava ja viattomasti laihdutustarkoituksessa karppauksen aloittanut ei enää koskaan jätä pois hiilihydraatteja. Ensinnäkään hiilihydraatteja ei jätetä kokonaan pois. Se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista, saatikka tervettä. Puhumme vähähiilihydraattisesta ruokavaliota, emme hiilihydraatittomasta. Karppaustyylejä tuntuu olevan yhtä monta kuin karppaajia. Itse kuulun osittain tiukkaan alakarppiin tai alakarppiin jolloin pyrin pitämään itseni ketoosissa noin 20 grammalla hiilihydraattia päivässä (ketokarppi). On olemassa myös hyväkarppeja, joiden ruokavalioon kuuluu vapaammin marjoja, juureksia sekä makeuttamattomia maitotuotteita. Puhumme edelleen karppaajista, kun henkilö syö noin 100g hiilihydraattia päivässä. Vertailuksi kerrotakoon, että 70 grammassa pastaa (keskikokoinen annos) on jo hiilihydraatteja lähemmäs 50 grammaa. Mikäli karppaaja treenaa, hän saattaa harrastaa syklittämistä saadakseen treenistä irti parhaan tehon. Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole siis syy näivettää itseään ja sitten sanoa, että tämä tilanne on karppaamisen syytä. Järki käteen ihmiset hyvät! Tutustukaa siihen mitä syötte.

Seuraavan kerran, kun lueskelette lehtijuttua jossa vähähiilihydraattista ruokavaliota parjataan, lukekaa teksti kunnolla. Mitä haastateltava todella kertoo ruokavaliostaan? Kansanterveys on kova sana, kun virallisterveellistä ruokavaliota ja karppaamista puntaroivat ottavat yhteen. Kumpikin osapuoli uskoo toisen "myrkyttävän" hyväuskoisia kansalaisia. Pahoitteluni muun muassa Mikael Fogelholmille, aion jatkossakin haastaa asiantuntijuutesi päivittäisellä ruokavaliovalinnallani. Karppauksen pitkäaikaisvaikutukset ovat tutkimuksen alla, mutta henkilökohtaisesti en halua enää ikinä kokea huonovointisuutta, kohonneita tulehdusarvoja, ripulia saatikka ylipainoa. Viimeisimmän kanssa taistelen edelleen, mutta muut vaivat ovat mennyttä ja nyt julkisuudessa. Kuivan kesän oravaa minusta ei saa koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti