Presidenttipeli pelleilyä

Minun ehdokkaani on parempi kuin sinun ehdokkaasi” argumentointi tuntuu yleistyvän mitä lähemmäs vaalipäivää päästään. Punatukkaisen yksilön sisintä riepoo. Onko vika minussa vai muissa kanssa kansalaisissa? Minkä vuoksi tämä argumentointi hermostuttaa minua niin kovasti? Vastaus löytyy lähempää kuin arvaankaan; puhelimestani. Minulla on suurenmoisen ärsyttävä tapa läheisieni mukaan vilkaista sosiaalisia medioita, kun sallin siihen itselleni luvan. Mitä se nyt tarkoittaakaan; televisio-ohjelmien mainoskatkoilla, julkisien kulkuneuvojen kyydissä, toisen selatessa vaaterekkejä kaupassa tai nukuttaessa lasta ja niin edelleen. Pienikin vapaa hetki ja lukitus auki luurista. Sosiaalinen media puskee välittömästi silmille poliittisesti aktiivisten kansalaisten hehkutusta omasta ehdokkaastaan, toisen ehdokkaan saivartelua tai linkkien jakamista. Olen siis koko ajan tasoltaan yhä enemmän välttäväksi laskettavan argumentoinnin uhrina. Ei ihme, että muutamat kaverit ovat blokanneet kavereita pois vaalien ajaksi. Toisaalta itse koen sen liian jyrkäksi toimenpiteeksi.

Vaalityö on mukavaa, vaikkakaan tällä kertaa en päässyt mukaan samalla tavalla kuin aiemmin. Henkilökohtaiset syyt, joilla ei ole mitään tekemistä puolueeni asettaman ehdokkaan kanssa (mutta eipä nyt aleta tässä kehuskelemaan omaa ehdokasta). Vaalityö antaa omanlaistaan tyydytystä, vaikka itse työ ei ole aina herkkua. Ei kukaan normaalisti seisoisi lumessa ja tuiskussa jakamassa vaalilehtisiä, kahvia, makkaraa taikka soppatykin antimien lisäksi ajatuksiaan ja aatteitaan, ellei siitä saisi uskomattoman hyvän mielen. Euforisessa mielentilassaan nämä vaalityöläiset sitten jakavat kuviaan sosiaaliseen mediaan ja odottavat puoluetovereiltaan suitsutusta. Auta armias, jos joku muu sinne laittaa edes huumorimielessä kommentin, joka ei olekaan tyyliä ”Meidän ehdokas on vaan niin paras!” ”Tosi paljon tsemppiä loppurutistukseen!” ”Wou, siis kävikö siellä teltalla niin paljon porukkaa? Ihquu!”. Yht’äkkiä hyvän mielen lähettiläästä syntyy peto, joka puolustaa ehdokastaan ja työtään tulta syösten. Jos homma alkaa mennä niin raskaaksi, ettei pientä huumoria ymmärrä, niin miksipä et ottaisi duunista pientä lomaa?

Vaalivalvojaiset ovat tämän viikon huippu. Sosiaalinen media huutaa tuolloin hoosiannaa ja minun itseni on tehtävä päätös, jätänkö tuolloin Twitter, Google+ ja Facebook-tilini rauhaan vai annanko somen laulaa. Toisaalta, tuskinpa argumentointi on parantunut siihen mennessä, ja päivitykset täyttyvät kannustuksista äänestää juuri sitä numeroa. Itse toivon, että jokainen vaalityöntekijä ottaa kaiken irti vaalivalvojaisista sillä toinen kierros saattaa odottaa kulman takana. Ehdokkaat ovat saaneet sanoa sanottavansa paneeleissa, sosiaalisissamedioissa, haastatteluissa jne. Loppujen lopuksi pelin lopputulos on heistä kiinni. Siitä huolimatta haluan toivottaa hyvää loppurutistusta puolueesta tai ehdokkaasta riippumatta! 

Kommentit

Suositut tekstit