tiistai 1. marraskuuta 2011

Täyspäinen opiskelija ja työntekijä

Tuijotan näyttöä ja tuskailen ammattikorkeakoulun kurssien ja lukujärjestyksien kanssa. Kalenteri täyttyy muistutuksista, valmiiksi katsotuista junavuoroista ja aikataulutuksesta. Kun olen aamulla töissä, olen illalla muualla. Tyhjäkäynti ei ole sallittu arkena kahdeksasta neljään, eikä sen jälkeen. Minä olen se, mitä en halunnut koskaan olla. Olen kokopäiväinen opiskelija ja työntekijä sekä aktiivinen kansalainen. Jos selviydyn tästä syksystä, en aio vähään aikaan opiskella ja työskennellä samaan aikaan. Tällä hetkellä voin vain miettiä: Voi niitä aikoja, kun saatoin opiskelun ohessa tehdä työtä vain loma-aikoina.

Tilastokeskuksen mukaan en ole yksin, vaan työnteko opintojen ohessa on lisääntynyt 2000-luvulla. Monet suomalaiset nuoret opiskelevat ja tekevät työtä yhtä aikaa. Yleisintä on edelleen työskentely loma-aikoina, eli kansanomaisemmin kesätöinä. Mutta tutkimuksien mukaan varsinkin nuoret naiset tekevät enenevissä määrin osa-aikatöitä myös lukukauden aikana. Miehet taas yhdistävät opiskeluun määräaikaisen kokopäivätyöskentelyn.

Miksi?

Ensinnäkin työnteko on opiskelijoille toimeentulon kannalta usein välttämätöntä, mutta myös työkokemuksen hankkiminen on monelle tärkeää ennen pysyvää työmarkkinoille siirtymistä. Oppilaitoksesta valmistuessa sinulla on oltava työkokemusta, ja työkokemuksen omaavalla on oltava koulutusta. Kaikki tämä mielellään nuorella iällä, kiitos. Painetta kasvattaa myös se miksi olen syntynyt, koska työelämän segregaatio on tunnettu tosiasia. Eikä nyt puhuta palkoista, vaan siitä kuinka sukupuolten väliset erot ilmenevät myös opiskelijoiden näkökulmasta muun muassa työnteossa: nais- ja miesopiskelijoiden välillä on eroja paitsi ammateissa, myös työnteon yleisyydessä ja työsuhteissa. Nämä seikat ovat nähtävissä myös harjoittelussa muun muassa siinä, mistä tehtävistä maksetaan harjoittelijalle palkkaa ja millaisista harjoittelupaikoista koulu maksaa, jotta saamme tarvittavat työkokemuksen opiskeluaikana.

Opiskelijoiden työttömyysaste on korkea, ja odotan jo ensi kevättä jolloin monet opiskelijat etsivät kesätöitä tai ovat päättämässä opintojaan. Minun kesäni on kääntynyt jo marraskuuksi, kun olen edelleen koulutukseen kuuluvassa harjoittelupaikassani – nyt kylläkin palkattuna sijaisen tehtävissä. Työhön on tartuttava silloin, kun sitä tarjotaan. Opiskelijana en koe voivani kieltäytyä työstä, kun se mahdollistaa minulle kokemuksen kartuttamisen. Jos olisin edes jonkin muun alan kuin oman elämäni asiantuntija, jaksaisin sanoa tähän tilanteeseen jotain muutakin kuin tämän: Ennen uskoin sanontaan, että tekevälle työtä löytyy. Nyt uskon aikatauluttamiseen, rajojen kokeiluun sekä itsensä ylittämiseen.