maanantai 26. syyskuuta 2011

Punainen lista

Teksti on julkaistu SONKin blogeissa 26.9.2011

Opiskelija- ja ylioppilaskunnat järjestävät tällä hetkellä edustajistovaaleja. Ehdokkaille laaditaan yhteisiä listoja, ja kuumottava tunne painaa kaikkien ympärillä pohtiessamme, millaisia poliittisia listoja nähdään tänä vuonna. Ammattikorkeakoulukentänkin opiskelijapolitiikka on alkanut saada väriä. Itse vuosia edunvalvonnan piirissä toimineena katselen tilannetta täynnä innostusta ja jännitystä. Asialla on kaksi puolta. On hienoa, että opiskelijoiden joukossa on löytynyt intoa vaikuttaa niin puolue- kuin myös opiskelijapoliittisessa piirissä. Toisaalta pohdin, millä tavalla toverien kanssa jakamani aatteet pärjäävät tämän vuoden edustajistovaaleissa.

Kukaan ei ole sitoutumaton, eikä sitoutumattomuus ole puolueettomuutta. Jokaisella on aatteita ja perimmäisiä pyrkimyksiä. Pysähdytään hetkeksi miettimään. Kenties olet illan hämyisinä tunteina istunut pöydän ääressä kädet puuskassa ja puhunut siitä, kuinka opintotuella ei elä, puhissut tuohtuneena kansainvälisille opiskelijoille määrättyjen lukukausimaksujen vääryydestä tai kertonut siitä, kuinka et saa kiinni koulun terveydenhoitajaa. Olen pahoillani, koska minun on nyt paljastettava sinulle eräs seikka: keskustelusi on sivunnut politiikkaa. Vastaus pohtimiisi asioihin ei vain löydy kahvikupin ääreltä taukotilasta tai kuppilasta.

Aiheesi ovat olleet hyviä. Ne ovat koskettaneet opintotukea, maksutonta koulutusta ja opiskelijoille tarjottuja hyvinvointipalveluita. Sen sijaan, että pohtisit näitä asioita ylläsi synkkä pilvi illasta toiseen, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa: lähde mukaan edustajistovaaleihin. Edustajisto, korkeakoulusi opiskelijatoiminnan korkeimpana vaikuttajana, linjaa opiskelija- sekä ylioppilaskunnan arvot ja ohjaa toimintaa. Edustajisto päättää toimintasuunnitelmasta, talousarviosta sekä suuremmista hankinnoista. Edustajiston kautta pystyt vaikuttamaan, millaisia arvoja omassa koulussasi nostetaan esille. Jos puhut koulutuksen tasa-arvoisuuden, opetuksen laadun, maksuttoman koulutuksen ja opiskelijan hyvinvoinnin puolesta, on punainen lista vastauksesi. Demareilla on selkeät yhteiset arvot, joihin voit tutustua ammattikorkeakouluohjelmassamme.

Poliittisten nuorten aatteet vaikuttavat edustajistossa päätöksiin, ja täten puolueiden poliittinen tahtotila sekä poliittisten opiskelijajärjestöjen rooli osana korkeakoulu opiskelijoiden arkea korostuu. Kyse on siitä, millaisten arvojen sinä haluat näkyvän omassa opiskeluympäristössäsi.

Jaa tämä teksti sähköisesti, tai tulosta se ihmisille joita sanani puhuttelevat. Lähde mukaan SONKin toimintaan, tutustu sitä kautta sosialidemokraattien arvoihin ja vie ajatuksiasi omaan elämänpiiriisi. Vaikuttaminen kannattaa, ei saarnaaminen tai valittaminen. Punaisen värin edustaminen edustajistovaaleissa vaatii rohkeutta, ja saa osaltani suuren kunnioituksen.

Blogin ja opetuksen-työpaja

Taika Sahlsten-Mäkelä: (13:11) btw: saanko kirjoittaa tästä kokemuksesta blogitekstin? En jaa linkkivinkkejä ja voin jättää sinun nimenkin mainitsematta.

Päivitin Facebook-profiilini tiedon siitä, että osallistun juuri tällä hetkellä sosiaalisen median työpajaan työkoneeni avulla. Kyseisessä työpajassa osallistujat johdatellaan "monipuolisesti blogin mahdollisuuksiin ja käyttötapoihin opetuksessa, opiskelussa, tutkimuksessa, tiedotuksessa ja muussa koulutusorganisaation toiminnassa." Vinkin kyseiseen työpajaan sain itseasiassa Google+ palvelun kautta. Voin siis kiittää sosiaalista mediaa tästäkin kokemuksesta.

Olen hyvin harvoin saanut mahdollisuuden osallistua tämän tyyppiseen työpajaan. Neuvottelut, kokoukset ja tapaamiset järjestetään edelleen siirtymällä paikoista X, Y ja Z niin, että kaikki ovat paikassa A samaan aikaan. Tällä hetkellä tilanteesta puuttuukin pieni pintahiki (joka syntyy, kun olen juossut tapaamisesta toiseen) materiaalin levittäminen ympärilleni ja pullakahvi. Sen sijaan, että olisin kokenut kaiken tämän edellä mainitun, koin paljon rennomman tilanteen. Sähköisen kalenterin ilmoittaessa työpajan alkamisesta, avasin yhteyden työpajaan ja varmistin tuolini osoittavan näytön suuntaan.

Tämän työpajan kohdalla minun ei tarvitse itse huolehtia ulkonäöstäni, koska osallistun keskusteluun chatin avulla. Ainoastaan työpajan vetäjä Taina Rytkönen-Suontaus on ollut velvollinen harjaamaan hiuksensa. Tällainen tilanne kyllä nostaa rimaa. Tuija Aaltokin kysyi Google+ssa "Miten sinä pukeudut yllättävään videoneuvotteluun? Pitääkö meillä kohta kaikilla olla kaapissa ykköset varalla?" Pitänee alkaa varautumaan. Tämähän ei ole mikään ongelma työpaikalla, mutta mielessä pyörii huvittunut ajatus käydä videoneuvottelu kotoa käsin jakkupuvun takki ja pyjamanhousut jalassa.

Minkä vuoksi videoneuvotteluja ei käytetä enemmän opetuksen yhtenä keinona korkeakouluissa? Nojaudutaanko tässä asiassa kustannuksiin? Voiko sillä todellakin puolustaa tänä päivänä perässä kulkijan asemaa?

Huomaan että ajatus harhailee, kun avaan koneella työpajan vetäjän esittelemiä linkkejä. Työpajassa tutustutaan blogeihin, jotka toimivat oppilaitoksen, opiskelijoiden tai opettajien pyörittämänä tukemaan opetusta, tutkimusta ja tiedottamista. Taina Rytkönen-Suontaus kysyy käytetäänkö omissa oppilaitoksissamme näitä menetelmiä? Ei. Ei todellakaan. Olen itse asiassa aika yllättynyt, ettei blogien pitämistä ole tuotu enemmän esille. Onko blogit jotenkin vanha juttu jo? Minusta tuntui siltä muutama vuosi sitten. Jostain syystä mieleni on muuttunut, ja näen blogit jälleen osana projekteja ja esimerkiksi kansainvälisiin kilpailuihin valmistautumista varten kulttuurialalla. Toivoisin, että tämä aihe nostetaan esille ammattikorkeakoulussamme.

Haluan vielä jakaa muutaman hyvän linkkivinkin. Vanha kunnon tuttu blogilista, johon on listattu huomattava määrä blogeja, joista jokainen voi löytää omansa. Toinen kiinnostava linkkivinkki on paljon spesifimpi. Tarmo Toikkasen blogi on minulle uusi, mutta ehdottomasti herättänyt mielenkiintoni. Suosittelen kaikkia opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita ja tekijänoikeuskysymyksen kanssa painivia seuraamaan tätä blogia.

Kaiken kaikkiaan kokemukseni työpajatoiminnasta oli hyvä. Suurkiitos Tainalle! Ilmoittautuessani työpajaan kuvittelin puolentoista tunnin kattavan vaikka mitä, mutta totuushan on se, että aika loppui kesken. Ja ne jotka miettivät niin sanotusti maallisempia asioista: ei muuten tuntunut missään vaiheessa siltä, ettenkö voisi käväistä puuteroimassa nenääni kesken kaiken. ;) .

Minun piti jakaa tämä teksti kanssanne heti perjantaina, mutta maailma tuli väliin. Meinasin myöhästyä junasta, kun aiheesta innostuneena hakkasin näppiksellä tätä blogitekstiä. Juna Tampereelle ei odota minua, ellei ole muutoin myöhässä. Tuttu pintahiki oli taas tunnelmassa mukana, kun istuin junassa paikalleni ja vilkaisin Facebook-profiilini. Työpajan aikana kaverini olivat kommentoineet hassua kissakuvaa ja jakaneet muutaman YouTube-videon. Että sillä lailla.