torstai 26. toukokuuta 2011

Harrastuksia? On, kiitos.

"Mä en halua kumppania, jonka elämää sanelee harrastukset." Politiikasta kiinnostunut pöytäseurue katsoo toisiaan ja katseet komppaavat toisiaan: hani, sä istut ihan väärässä pöydässä.

Politiikasta kiinnostuneet sekoittavat harrastuksensa kaikkeen mikä heidän elämäänsä koskettaa. Vertaillaan puolueiden kantoja, tavoitteita ja tuloksia. Käydään vaatekaupoilla ja pukukopissa tajutaan ettei tämä nyt vaan sovi; näytän aivan väärän puolueen edustajalta. Euroviisuja katsottaessa pohditaan tukipaketin vaikutusta ja pohditaan kuka ansaitsee seuraavalla kerralla kädenojennuksen Suomelta. Vaalien alla tuntui olevan meneillään kilpavarustelu siitä kuinka osoittaa puoluesuuntautumisensa. Sosiaalisessa mediassa puoluekanta tuodaan esille, ja todellisuudessa vain viidennes on kiinnostunut koko asiasta. Tietyissä piireissä taas olen huomannut, että uuteen pöytäseuraan istuttaessa, poliittinen kantani kiinnostaa ensin enemmän kuin nimeni. Tutustumisen myötä ystävällismielisestä nälvimisestä liittyen poliittiseen suuntautumiseen on tullut tapa tuttavien ja kavereiden kesken. Viikonlopuille osuu silloin tällöin kiinnostavia seminaareja ja samaan aikaan pitäisi viihtyä baarissa, jotta ei saisi tylsän ihmisen leimaa. Pah! Mä olen mieluummin tylsä ja aamulla asteen verran freesimpi. Ei vanhempi jaksa enää!

Ja mitä siitä jos tämä täyttää elämääni? Toiset täyttävät elämänsä eri tavalla. Sisustaja kulkee silmä tarkkana kaikkialla ja koluaa kauppoja läpi etsien "juuri sellaista lautasliinapidikettä". Onko sellaista todella olemasa? Vastaus: hänen suunnitelmissaan on. Viekö sen etsiminen aikaa? Kyllä, vaikka koko loppu elämän.
Yhdistystoiminnassa mukana olevista ei kai kannata edes puhua tässä yhteydessä? Kokouksia, talkoita, tapahtumia, tempauksia, ständejä, paperisotaa jne jotka täyttävät elämää.
Kenties haastava lemmikki? Pointtini lienee selvä. Mikä tahansa intohimoinen harrastus vie mukanaan ja harrastuksia on hyvä olla.

Ihmiset rakkaat, olen paljon ennemmän kuin demari. Olin kuitenkin yli 25 vuotta ihan vaan Taika. Mutta tietyssä pöytäseurueessa minusta nousee esille se poliitikaasta kiinnostunut eläin. Niin se vain menee. Jos haluat tietää lisää, tee itsellesi palvelus ja pyydä mua kahville juttelemaan vaikkapa niitä näitä. Siispä lainatakseni eräänkin elokuvan repliikkiä "Pyydä mua treffeille tai painu vittuun." Se on vaan niin osuvasti sanottu.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Debatissa alumnien perässä

Julkaistu DEBATIssa 1/2011

Mitä opiskelijapolitiikan jälkeen?
Opiskelijapolitiikalla on nuoren elämässä oma paikkansa sekä aikansa. Toiminta antaa meille paljon: opettaa poliittiseen toimintaan, kokoustekniikoihin, aktiiviseen ajatteluun ja toimimaan yhteistyössä monenlaisten ihmisten kanssa.
Mitä sitten kun aktiivisen toiminnan kohdalla aika tekee tehtävänsä ja hiljalleen toimija kokee, että ikä alkaa painamaan? Kolmikymppinen nuori saattaa tuntea itsensä iäkkääksi nuorempien toimijoiden keskellä. Liian usein aktiiviset toimijat kuitenkin katoavat kuin tuhka tuuleen. Minne he ovat menneet?

”Enhän minä ole enää nuori”
Aika on tehnyt tehtävänsä, eikä toimija tunne enää kuuluvansa joukkoon. Idealistinen innokkuus toimintaan on saattanut huveta ja arjen realismi on ottanut paikkansa demarin ajatusmaailmassa. Idealismi kuuluu sosialidemokratiaan, mutta on välillä suorastaan päällekäyvää nuorten parissa. Nuoria tovereita ei kuitenkaan kannata hyljätä, vaan mukana nuorison toiminnassa voi pysyä esimerkiksi alumnina.
Myös SONKin osasto SOMA ry kannustaa jäseniksensä ammattikorkeakouluopiskelijoita, sekä opiskelijahenkisiä ihmisiä. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden eduista huolehtiminen sosialidemokratian silmin ei se katso ikää, tai ammattinimikkeen statusta lomakkeissa. Nuorempiensa toimintaa voi seurata edelleen, vaikka omat aktiivit päivät olisivat jo ohi.

Aikuisten leikit
Paikallistoiminta, kunnallispolitiikka, puolueen ulkopuolinen järjestötoiminta, erilaiset järjestöt SDP:n sisällä… Moni aikuistunut toimija lähtee pois nuorten kentältä päästäkseen mukaan niin sanotusti oikean politiikan kentille. Parhaimmassa tapauksessa entiset toimijat työllistyvät puolueemme sisällä. Kiinnostusta nuorisotoiminnalle saattaa edelleen löytyä, vaan aikaa ei. Nämä toimijat ovat yleensä niitä vanhoja jääriä, joita tapaa edelleen toiminnassa –ainakin juhlapäivinä.

Arjen aikuistuminen
Perhe, arki, kiireet, työ, vapaa-aika – aikamoista oravan pyörää. Ei ihmekään jos aika ei riitä. Sosialidemokratia saattaa olla edelleen osa näiden toimijoiden arkea, mutta vain teltoilla ja muissa tilaisuuksissa. Mikäs siinä, tervetuloa kertomaan kuinka paljon paremmin asiat olivat silloin ennen.
Jonain päivänä me nuoret olemme samassa asemassa kuin nämä meitä tapaamaan tulleet toimijat. On vain itsestämme kiinni, millaisella tavalla me tulemme olemaan mukana osana nuorempien toimintaa. Aktiivisina alumneina kertomassa näkemyksiämme ja toiminnan historiaa, vai sivustaseuraajina.

SONK tulee lisäämään seuraavien vuosien aikana alumnitoimintaa, ja toivottaa vanhat toimijat tervetulleeksi keskustelemaan millaisella kanavalla alumnitoimintaa liitto järjestää. Tavoitteena on palvella liiton nykyisiä toimijoita sekä alumneja.