torstai 26. toukokuuta 2011

Harrastuksia? On, kiitos.

"Mä en halua kumppania, jonka elämää sanelee harrastukset." Politiikasta kiinnostunut pöytäseurue katsoo toisiaan ja katseet komppaavat toisiaan: hani, sä istut ihan väärässä pöydässä.

Politiikasta kiinnostuneet sekoittavat harrastuksensa kaikkeen mikä heidän elämäänsä koskettaa. Vertaillaan puolueiden kantoja, tavoitteita ja tuloksia. Käydään vaatekaupoilla ja pukukopissa tajutaan ettei tämä nyt vaan sovi; näytän aivan väärän puolueen edustajalta. Euroviisuja katsottaessa pohditaan tukipaketin vaikutusta ja pohditaan kuka ansaitsee seuraavalla kerralla kädenojennuksen Suomelta. Vaalien alla tuntui olevan meneillään kilpavarustelu siitä kuinka osoittaa puoluesuuntautumisensa. Sosiaalisessa mediassa puoluekanta tuodaan esille, ja todellisuudessa vain viidennes on kiinnostunut koko asiasta. Tietyissä piireissä taas olen huomannut, että uuteen pöytäseuraan istuttaessa, poliittinen kantani kiinnostaa ensin enemmän kuin nimeni. Tutustumisen myötä ystävällismielisestä nälvimisestä liittyen poliittiseen suuntautumiseen on tullut tapa tuttavien ja kavereiden kesken. Viikonlopuille osuu silloin tällöin kiinnostavia seminaareja ja samaan aikaan pitäisi viihtyä baarissa, jotta ei saisi tylsän ihmisen leimaa. Pah! Mä olen mieluummin tylsä ja aamulla asteen verran freesimpi. Ei vanhempi jaksa enää!

Ja mitä siitä jos tämä täyttää elämääni? Toiset täyttävät elämänsä eri tavalla. Sisustaja kulkee silmä tarkkana kaikkialla ja koluaa kauppoja läpi etsien "juuri sellaista lautasliinapidikettä". Onko sellaista todella olemasa? Vastaus: hänen suunnitelmissaan on. Viekö sen etsiminen aikaa? Kyllä, vaikka koko loppu elämän.
Yhdistystoiminnassa mukana olevista ei kai kannata edes puhua tässä yhteydessä? Kokouksia, talkoita, tapahtumia, tempauksia, ständejä, paperisotaa jne jotka täyttävät elämää.
Kenties haastava lemmikki? Pointtini lienee selvä. Mikä tahansa intohimoinen harrastus vie mukanaan ja harrastuksia on hyvä olla.

Ihmiset rakkaat, olen paljon ennemmän kuin demari. Olin kuitenkin yli 25 vuotta ihan vaan Taika. Mutta tietyssä pöytäseurueessa minusta nousee esille se poliitikaasta kiinnostunut eläin. Niin se vain menee. Jos haluat tietää lisää, tee itsellesi palvelus ja pyydä mua kahville juttelemaan vaikkapa niitä näitä. Siispä lainatakseni eräänkin elokuvan repliikkiä "Pyydä mua treffeille tai painu vittuun." Se on vaan niin osuvasti sanottu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti