lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kehity ja kasva hellan äärellä

Ihminen kehittyy kasvaessaan. Muuttuu ainakin. Kehittyminen on toinen asia. Olen itse huomannut muuttuneeni rauhattomampaan suuntaan. Keskittyminen ei riitä yhteen asiaan. Ruoan kokkaaminen ei tunnu miltään mikäli kippoja ja kappoja ei ole useampaa kymmentä hellalla ja tiskipöydällä. Mikäli samaan aikaan tehdään kakkua ja kolmea eri kattausta, alkaa homma vasta vaikuttaa päivällisen tekemiseltä. Tarve osoittaa että suoriudun tästäkin on huumaava ja vie eteenpäin.

Aikojen saatossa emme ole kuitenkaan muuttuneet. Edelleen emäntä seisoo pöydän vieressä kädet lanteillaan ja valittelee ettei pöytä ole kystä kyllän, vaikka vieraat kiittelevät antimista. Emäntä on kuitenkin uurastanut itsensä pieneen pintahikeen keittiössä, muttei osaa ottaa vastaan kiitoksia. Mitä ihmettä! On se kumma kun katajainen kansa ei osaa sanoa kiitos tai ottaa kehua vastaan. Tai jos toinen näistä ominaisuuksista omataan, on toisessa puutetta.

Yksi pannu levyllä sai minut hakeutumaan samanaikaisesti muihin hommiin. Lukemaan lehteä, vilkaisemaan sähköpostit, pohtimaan mitä kirjaa alan seuraavaksi lukemaan. Lopuksi päätin kirjoittaa blogitekstin, jonka pohjalta pääsen analysoimaan itseäni ihmisenä ja miettimään millaiseksi haluan kehittyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti