sunnuntai 29. elokuuta 2010

Ohjatkaa minua

Aikuisiän aikana olen kokeilut muutamanlaista duunia. Olen tehnyt työtä isommilla firmoilla ja pienyrittäjien palkkaleivissä. Olen valmistautunut vuosia henkisesti yrittäjän työhön, mutta tällä hetkellä minua kiinnostaa leipäni tienaaminen järjestöpuolella.
Aikuinen ihminen ei osaa päättää mitä haluaa. Siitäkö se on kiinni?
Vai olisiko jonkun muunkin otettava vastuuta, ja myöntää että opintojen aikana saamani ohjaus ei ollut sitä mitä me nuoret ansaitsisimme.

Ruusunpunaisia odotuksia ei ole tulevaisuuden suhteen, oli ala mikä tahansa. Turhat luulot ovat karsiutuneet pois työelämän parissa.
Mikä siihen sitten vaikuttaa? Syitä on monia. Itse olen ajelehtinut eri alojen välillä, ja sanonut aina itselleni että on tehtävä loppun se minkä olen aloittanut. Oikeastaan yliopisto opinnot ovat ainoat, jotka olen keskeyttänyt vaikka näiden vuosien varrella on ollut monta hetkeä, jota en ole tunnistanut omakseni. Tulevaisuuteen katsoessa näen niin monta muuttujaa, jotka pitäisi ottaa huomioon. Tänä päivänä innovaatiopohjainen yrittäjyysajattelu nostaa päätään ja pätkätyöläisyys on todellinen ajan kuva. Ihmekään, että olen hämmentynyt.

Tiedän olevani työlleni omistautuva nainen. Ja tiedän, että hiljalleen elämäni täyttyy työstä, oli työn tyyli tai ala mikä tahansa. Kysymys kuuluukin, millä tavalla linkitän tulevaisuudessa työn ja vapaa-ajan toisiinsa. Kuinka kauan meillä menee siihen, että työ tuodaan kokonaisvaltaisesti kotiin ja kaikki mahdollinen tehdään etänä. Seuraavien 15 vuoden aikana työelämä muuttuu nykyistä hahmottomammaksi. Etätyömahdollisuuksien kasvaminen ja työaikojen muuttuminen joustavammiksi sekä työ ja vapaa ajan lomittuminen keskenään ovat työelämää, johon nyt 15 vuotiaat orientoituvat.
Miten heitä ohjataan tänä päivänä työelämään?
Etenemään opinnoissaan?
Tai valitsemaan uransa?

Kenties kunnollinen ohjaus olisi viitoittanut minunkin polkuani eteenpäin aiemmin. Budjettineuvotteluiden jäljiltä hallitus päätti laittaa ohjauksen kehittämiseen rahaa kiinni 13 miljoonaa kaikille asteille. Summa tuntuu vähäiseltä. Aivan kuin rahaa oltaisiin laitettu juuri sellainen summa, että päättäjät saavat nukuttua yönsä hyvin.

maanantai 16. elokuuta 2010

Elokuun ylänurkka

Kymenlaakso ei houkuttele nuoria. Kouvola sijoittuu Taloustutkimuksen muuttohalukkuutta selvittäneen tutkimuksen mukaan sijalle 27. Sija ei ole niin hyvä kuin voisi ensin luulla, koska selvityksessä oli mukana kaiken kaikkiaan 36 kaupunkia. Kotka pärjäsi astetta paremmin sijoittuessaan tilastossa sijalle yhdeksäntoista.

Selvityksessä vertailtiin asuinpaikan valintaperusteita, muuttoaikomuksia seuraavan viiden vuoden aikana sekä mielikuvia kaupungeista asuinpaikkoina. Monikaan nuori ei uskoakseni kiittelisi alaansa vastaavaa työpaikkojen tarjontaa, tarjottuja harrastusmahdollisuuksia, kunnallisia palveluita tai viihtyisää asuinympäristöä opiskelijasolun ikkunasta ulos katsellessaan.

Moni kuitenkin tulee tulevan syksyn aikana katselemaan näitä kaupunkeja tuorein silmin. Kouvolaan ja Kotkaan on jälleen saapumassa uusia tulokkaita, sillä KyAMK:iin hyväksyttiin yhteensä 603 hakijaa.

Oletettavasti molemmat kaupungit ovat miettineet kuinka nämä korkeakoulutetut nuoret saadaan pysymään paikkakunnalla kohottamassa kunnan imagoa valmistumisensa jälkeen, sillä valmistumisen häämöttäessä opiskelijaa ei pidä kunnassa kiinni sen tarjoamat opiskelumahdollisuudet, vaan elinkeinoelämän tarjoamat mahdollisuudet paikkakunnalla. Tätä voi vahvistaa muun muassa työnantajien aktiivisella näkyvyydellä opiskeluaikana.

Uusien opiskelijoiden saapuminen muistuttaa meitä myös palveluiden tarpeesta, saatavuudesta ja resursseista. Olennaista on huomioida palveluiden kohdentuminen ja se miten resursseja käytetään. Opiskelijat kaipaavat edelleen parannuksia opiskeluterveydenhuollolle, joita tulee luoda niin ettei ikääntyvä väestö koe epätasa-arvoa järjestelmän osalta. Hyvinvointipalveluiden uudistamisessa tulee ottaa huomioon niin mahdolliset tulevan kehityksen tuomat haasteet kuin nykyiset ongelmakohdatkin. Mutta terveydenhuollon palvelut eivät ole ainoa ongelma. Muistetaan myös opiskeluaikainen asuminen. Positiivisen kaupunkikuvan luominen on vaikeaa ”Hiltonin” tyyppisiltä alueilta käsin.
Kymenlaakson seudulle muuttavat nuoret tulee nähdä paikkakunnilla rikkautena ja mahdollisuutena tulevaisuutta ajatellen, eikä suinkaan raskaana taakkana. Toivotetaanko heidät tervetulleeksi heille kohdennetuilla palveluilla, sekä parannetulla tavalla kertoa niistä mahdollisuuksista, joita kaupunkimme tarjoavat vai kouvostoliittolaisella imagolla.