keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kesätyön riemu ja ratto

Päivän hiki on taas pesty pois, maalitahrat hinkattu irti, ja isänmaa on kaiveltava illan ratoksi pois kynsien alta. Kesätyö on nuorien riemu ja ratto, joka kummittelee muistoissa pitkään. Aikaisina hetkinä stadin keskustassa matkalla kellariin tekemään leivoksia aamu toisensa jälkeen. Tiskivuorina, jotka notkuvina kasoina odottavat purkajaansa, kun toimistotyöläiset ovat saaneet hetki aiemmin nauttia ravitsevan linjastolounaan. Palaneina olkapäinä, ja tuulettuneina haalareina.
Tämän, toivottavasti viimeisen kesätyökesän, muistan maalitahroista ja huonoista jutuista.

Hinasin eilen hikisen vartaloni suojaksi veden hakua varten -noh sanotaan "puhtaamman" -paidan. Totesin itsekseni, että olenpa taas seksikäs. Tiedättehän sellaisen hikisen niljakkaan olon, joka ei jätä rauhaan koko iltana. Mikäs siinä niljakkaana ollessa, mutta selän takaa saamani odottamaton vastaus pysätti.
"Kun sitä vettä haet, niin älä matkalle jää,kun pojat pysäyttelee"
Repesin. "No miepä yritän." Ei ollet pelkoa siitä, että joku olisi matkaansa napannut.

Kerrankin jäin sanattomaksi, mutta kyllä tässä on taas lauottu sellaisia hienouksia puolin ja toisin, että oksat pois. Mun pitäisi kyllä saada jonkinlaista huonojen juttujen bonusta... Ei näitä helmiä voi ihan tuosta vaan viljellä sioille.

Vaikka toivonkin, että tämän kesän jälkeen minun ei tarvitse hilata ruhoani kesätyömannuille, saan olla iloinen, että työtä oli tänä kesänä tarjolla. Pääsen lyhentämään asuntovelkaani ja hoitamaan laskuja pois kuljeksimasta. Tänä kesänä moni nuori on jälleen tukien varassa, kun työtä ei löytynyt. Vanhemmat aina sanoivat, että työtä löytyy sille joka ei työtä pelkää. Mutta tänä päivänä kaikesta saa olla kiitollinen. Kiitollinen. Toistaisinko sen vielä kerran?
Kuinka moni palkallinen saa näinä aikoina tuntea nahoissaan sen, että työssään pitää olla onnellinen, kaikesta huolimatta, kunhan on missä raataa. Saattaa vaikka joutua kuuntelemaan koko kesän jonkun mimmin huonoja juttuja. Koittakaa kestää.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Ylänurkassa ensimmäistä kertaa

Kymen ja Kouvolan Sanomat antoivat minulle mahdollisuuden avata sanaista arkkuani joka toinen kuukausi Ylänurkka palstallaan. Alla oleva itseäni ja opiskelijapoliittista toimintaa esittelevä teksti oli ensimmäinen, jonka he julkaisivat 9.6.2010. Kiitän!

"Tänä päivänä korkeakoulutettavilla nuorilla on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa siirtyessään uudelle paikkakunnalle opiskeluiden pariin. Taustalla ei ole paikallista kunnallisvaikuttamista, ja uudesta mahdollisesta asuinpaikkakunnasta selvitetään ensimmäisenä lyhyin reitti opinahjoon, lähikaupan taso ja terveydenhuollon palvelut. Edunvalvonnasta kiinnostuneille opiskelijoille on kuitenkin paikkansa ammattikorkeakoulun sisällä. Kaikilla Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa opiskelevilla on mahdollisuus osallistua opiskelijakunta Klaanin toimintaan, ja edustaa Kymenlaakson seudulla kaikkia ammattikorkeakouluopiskelijoita. Opiskelijakuntamme valvoo jäsentensä etuja, sekä toimii yhdyssiteenä opiskelijoiden ja ammattikorkeakoulun sekä opiskelijoiden ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Edunvalvonnan tarkoituksena on taata opiskelijalle yhdenmukainen ja tasa-arvoinen asema niin opintojen kuin hyvinvoinninkin suhteen. Kuulostaa idealistiselta, ja hyvinkin selkeältä tehtävältä. Silti päivä toisensa jälkeen opiskelijapoliittinen toimija törmää samaan kompastuskiveen: opiskelijakunnan tehtävää ei ymmärretä, ja kuvitellaan että kyseessä on jonkinlainen huvitoimikunta. Ja näinhän asia ei ole. Ammattikorkeakoululaki edellyttää meitä omalta osaltamme valmistamaan opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Osana kriittistä ajattelua ja valveutuneisuutta on opiskelijapolitiikka. Vaikka opiskelijakunta on sitoutumaton organisaatio, seisoo sen joukoissa laaja-alaisesti ajattelevia ihmisiä, eri taustoista, rikastuttamassa joukkoamme. Ja se tässä toiminnassa on parasta. Opiskelijapolitiikassa pystytään tekemään yhteistyötä yli poliittisten rajojen, ja kaikki ovat tervetulleita kertomaan heterogeenisen opiskelijajoukkomme mielipiteen. Kanava opiskelijoille vaikuttamiseen on avattu, mahdollisuus meidän puoleltamme tarjottu, ja nyt voimme vain toivoa että äänitorvea kuunnellaan. Kuinka kovaa haluatte sen huutavan?"