torstai 13. toukokuuta 2010

Vapaapäivä erikoisuus: tämä on minun.

Mielenvirtaa. Sitä on liikkeellä tänään. Onhan vapaapäivä.
Vapaapäivät ovat näinä kiireisinä aikoina kummallinen erikoisuus. Tällekin päivälle olisi ollut keikka Tampereelle demariporukoiden kanssa, mutta sanoin tällä kertaa "ei". Ymmärtänette siis, miksi tilanne on näin erikoinen. Minä kun harvemmin kieltäydyn mistään.

Tällaisen päivän tarkoitusperää ei kai enää tunnista. Tässä on sama vika kuin naisille määrätyissä sairaslomapäivissä. Eikö juuri silloin olekin tarkoitus siivota?! Eikö? No koska sen sitten tekee?

Keskustelua on ollut paljon kuusi päiväisistä työviikoista, mutta totuus on se, että moni aktiivinen henkilö tekee tällä hetkellä jo kuusi ellei seitsemän päiväistä viikkoa. Harrastukset muuttuu toiseksi työksi, jota pyöritetään yhteisin hartiavoimin.
Miten ihmeessä voisimme siirtyä kuusi päiväiseen työviikkoon, kun työt eivät jää työpaikalla neljän seinän sisälle, vaan tunkeutuvat mukaan kännykän, internetin ja kotiin vietävien muistioiden muodossa ("minä tutustun tähän kotona").
Mikäs siinä, mutta perhe-elämästäkin tulisi huolehtia. Läsnäolon tunteeksi kotona ei riitä se, että nostaa katseensa paperista ja kuuntelee mitä koulussa tapahtui, mitä kaupasta ostettiin tai se hetki kun vietetään "laatuaikaa" lattialla jalat turtuneina lastenhuoneessa.
Tarve tyydyttää muiden toive läsnäolosta alkaa käydä myös urakasta, kun käsissä polttelee Se muistio.

No miksi sitä muistiota ei tullut luettua töissä? Vietitkö aikaa sosiaalisissa medioissa? Ehkä. "Ikävä kyllä" kyseiset kanavat ovat tärkeitä minulle työssäni. Ne ovat ehdottomasti hyödyllisiä. Huono puoli sosiaalisissa medioissa on se, että olemme niiden käytössä koko ajan. Maailma ei nuku. Ja lähimmäiselle tuntuu aivan samalta, nostanko katseeni muistiosta vai läppärini näytöltä kuunnellakseni mitä hänellä on sanottavaa.

Vapaapäivät ovat sitä varten, että saa makailla sängyssä pitkään aamulla, murustella aamiaisen sänkyyn ja viedä pesue ulos auringonpaisteeseen -mikäli sellainen ihme taivaalla siunaa meitä läsnäolollaan. Miksi ei voisi lukea kirjoja, lehtiä, tehdä pihamaalle luonnonkivistä ja sementistä linna perheen voimin tai juoda mehua portailla ilman kiirettä minnekään.

Minä annan tänään siis aikaa mielelle virrata. Ja illalla vaihdan ne lakanat, jotka aamulla murustelin. Ja pitäähän sitä vapaapäivänä muutenkin siivota. Eikä kukaan varmaan suutu jos tein vähän töitäkin?

Arki on kaikkia varten. Yritän olla silloin läsnä muille. Tämä vapaapäivä on minun. Teen mitä haluan.

"Työharjoittelun määrässä ja laadussa parantamista "

Mielipidekirjoitus edellisestä blogi aiheesta syntyneenä pääsi Kymen Sanomiin ja Kouvolan Sanomiin. Alla oleva teksti on luettavissa netistäkin jonkin aikaa.
http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2010/05/13/Ty%C3%B6harjoittelun%20m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ss%C3%A4%20ja%20laadussa%20parantamista/201038993067/69
Otsikon muuttivat itse. :) Eipä tuo haittaa.

Työharjoittelun määrässä ja laadussa parantamista
13.5. 04:00

Tänä keväänä keskustelua ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa on aiheuttanut harjoittelupaikkojen puute. Opiskelijana haluaisin kuitenkin muistuttaa, ettei tämä ole ainoa pulma. Ongelmana on myös harjoittelun laatu. Harjoittelun laadussa sekä sen tarkkailussa on parantamisen varaa koko ammattikorkeakoulukentällä. Kirjavuutta järjestelyissä on tällä hetkellä liikaa.

Ammattikorkeakoulut eivät ole löytäneet riittävästi koulutusalakohtaisia käytänteitä, eivätkä siten myöskään koko harjoittelujärjestelmää koskevia yhteisiä toimintatapoja. Kaipaamme valtakunnallisesti koko ammattikorkeakouluharjoittelujärjestelmää koskevaa kehittämistyötä.

Toimintatapojen yhtenäistäminen on tärkeää opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Opiskelijoilla on oikeus laadukkaaseen, tavoitteelliseen ja ohjattuun harjoitteluun ammattikorkeakoulusta, koulutusalasta sekä tutkinnosta riippumatta. Laadukas harjoittelu osana opintojamme auttaa meitä hyödyntämään omaksumiamme tietoja työelämässä.

Opiskelijoiden tarpeita on kuunneltava.Voisimme nostaa keskustelua harjoittelun sijoittamisesta tasaisesti opintojen yhteyteen. Opiskelijat näkevät ongelmana opintojen loppuvaiheeseen sijoittuvan harjoittelun, joka ei suo mahdollisuutta vaikuttaa opinnoissa tapahtuvaan kehitykseen. Harjoittelujaksojen tulee muodostaa osaamista ja ammatillista kasvua kehittävä urapolku, joka tallautuu tekijänsä mukaan. Niin opiskelussa kuin harjoittelussakin tulisi varmistaa monipuolisuus sekä haasteellisuus.

Tärkeä osa harjoittelua on onnistunut ohjaus, niin ammattikorkeakoulun kuin harjoittelupaikan tarjonneen työnantajankin puolelta. Tämän vuoksi myös kiinteää yhteistyötä tulee nähdä näiden osapuolien välillä, jotta saadaan rakennettua yhteinen näkemys ohjauksen tavoitteista ja toimintatavasta. Hyvin suunniteltu ja toteutettu ohjaus lisää opiskelijan tietoisuutta omasta asemastaan sekä häneen kohdistuvista odotuksista. Tässä vaiheessa myös opiskelija pääsee vaikuttamaan harjoittelun sisältöön ja siihen, että tehtävät tukevat hänen omia tarpeitaan.

Onnistunut harjoittelu on tärkeässä asemassa myös tulevaisuudessa tapahtuvan työllistymisen osalta. Niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin koulutuspolitiikka tässä yhteydessä keskittyy vain kouluttamiseen, eikä valmistumisen jälkeiseen tilanteeseen. Taloustilanteen muututtua rajusti on nuoria paljon työttömänä. Suhdanteiden kääntyessä koulutetuilla on kuitenkin paremmat työllistymismahdollisuudet kuin kouluttamattomilla, ja epäilemättä mahdollisuuksia parantaa hyvin toteutunut harjoittelu. Mutta millä tavalla valmistuneiden tietoa ja taitoa hyödynnetään paikallisesti?

Antoisa harjoittelukokemus antaa kaikille osapuolille jotain: hyvä mielikuva työnantajalle saattaa poikia tulevaisuudessa työpaikan, ja toimii samalla käyntikorttina myös muille harjoitteluun tulevaisuudessa hakeutuville opiskelijoille sekä ammattikorkeakoululle itselleen. Opiskelijat ovat yksi keino, ohjaajan ja koko työyhteisön osalta, päivittää omaa ammattitietouttaan ja saada tuoreita näkökulmia työelämään.

Taika Mäkelä

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Klaanin hallituksen puheenjohtaja

tiistai 11. toukokuuta 2010

Haaveissa harjoittelu

”Harjoittelupaikan saaminen omalta alalta oli lottovoitto. Ainakin se poiki opinnäytetyön aiheen sekä loi kontakteja mahdollisiin tuleviin työnantajiin. Puhumattakaan siitä kuinka paljon se kasvatti itsevarmuutta omalla alalla työskentelyä varten!”

Lainaus on suoraan Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun jukaisemasta opuksesta OHJAAKO HARJOITTELU ASIANTUNTIJUUTEEN? Kyseessä on siis selvitys ammattikorkeakouluopiskelijoille toteutetusta harjoitteluaiheisesta kyselystä.
Olen jollain tasolla outo, mutta kyseisiä teoksia on vain niin mukava lukea. Ne herättävät aina kysymyksiä.

Harjoittelu on osa ammattikorkeakouluopintojamme. Harjoittelua on kaikilla koulutusaloilla ja kaikissa ammattikorkeakoulututkinnoissa. Harjoittelua suorittamatta ei tästä opinahjosta pääse millään, ja sen on suotavaakin. Oli tutkinnon laajuus laajuus on 210, 240 tai 270 opintopistettä, niin tutkintoihin kuuluu harjoittelua koulutusohjelmasta riippu­en 30–120 opintopisteen verran. Omalla alallani koen, että minimi määrä 30 op on auttamattomasti liian vähän.

”Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohja­tusti erityisesti ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä”.
Valtioneuvoston asetus 7 § (352/2003)

Voimme nostaa esille seuraavat sanat: Tavoitteet. Ohjaus. Käytännön työtehtävät. Tiedot ja taidot.
Ja kaikissa on vikaa.

Ammattikorkeakoulut eivät ole löytäneet riittävästi koulutusalakohtaisia yhteisiä käytänteitä eivätkä siten myöskään koko harjoittelujärjestelmää kos­kevia yhteisiä toimintatapoja. Kaipaamme valtakunnallisesti koko ammattikorkeakouluharjoittelujärjestelmää koskevaa kehittämistyötä, jotta saisimme yhtenäistettyä esille nostamani sanat. Ammattikorkeakoulun harjoittelun tulee näyttäytyä valtakunnallisesti nykyistä yhtenäisempänä ja laadukkaampana.

Toimintatapojen yhtenäistäminen on tärkeää myös opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Opiskelijoilla on oikeus laadukkaaseen; tavoitteelliseen ja ohjattuun harjoitteluun ammattikorkeakoulusta, koulutusalasta ja tutkinnosta riippumatta.

Haaveissa on siis edelleen laadukas harjoittelu, jossa pääsisin asettamaan omat tavoitteeni ja täyttämään myös työnantajan tarpeet. Kuinka moni opiskelija tänä päivänä saavuttaa "haaveiden harjoittelun"? Ja mitkä ovat tulevaisuudessa tarjottavat keinot toteuttaa laadukas harjoittelu, jossa opiskelija pääsee käyttämään hyväkseen koulutuksen aikana hankittua osaamista?

Lottovoitto kun osuu kohdalle ani harvoin.

Vanhat aiheet kiertää: lukukausimaksut.

Opiskelijoiden kohdalla ei keskustelu lopu vieläkään koulutuksen maksuttomuuden puolesta. Keskustelu jatkuu niin kauan, kunnes uusi hallitus toisensa jälkeen sanoo ettei lukukausimaksut tule käyttöön tällä hallituskaudella. Yhtä hallituskautta seuraa aina toinen. Huoli ei lopu, vaikka opintojen nopeuttamista pohtinut opetusministeriön työryhmä ei varsinaisesti esittänyt siirtymistä maksullisuuteen. Työryhmän raportin liitteenä oli kuitenkin useita eri vaihtoehtoja, joista osassa opiskelijat maksaisivat opinnoistaan.
Vaikutukset opetusministeriön ehdotuksista eivät näy meidän opiskeluaikanamme, mutta on jo hyvä aika kääntää katsetta tulevaisuuteen.

Epävarmoina aikona yhteiskunnan kannattaa sijoittaa koulutukseen. Kannustavaan opintotukeen siirryttiin 1990-luvulla, vaikka kansakunta oli vaikeuksissa. Tällä vuosituhannella tulee kouluttautumista tukea kuten silloin, ei kitkeä maksuilla tai velkavankeudella.
Samaan aikaan, kun opintotukea kehitettiin, Suomi nousi 90-luvun lamasta suurelta osin hyvin koulutetun työvoimansa ansiosta. Tulevaisuudessa näitä tekijöitä tarvitaan jälleen, koska tämän päivän tulevaisuuden turva on niissä paljon puhutuissa innovaatioissa, tuotteissa ja palveluissa, joiden jalostusaste on tarpeeksi korkea. Tällaisia uusia tuotteita ja palveluita tuottamaan tarvitaan korkeakoulutusta ja ennen kaikkea korkeakoulutettua työvoimaa.
Suomi on väestöpohjaltaan useisiin maihin verrattuna niin pieni maa, ettei meillä ei ole varaa hukata yhtäkään tulevaisuuden tekijää vain sen takia, että lyhytnäköisen taloudellisen katsannon mukaan koulutuksen muuttaminen maksulliseksi olisi järkevää.

Millä tavalla me näemme yksilön mahdollisuudet kehittää itseään tulevaisuudessa varallisuudesta riippumatta? Tähän mennessä maksuton koulutus on toiminut Suomessa erittäin hyvin, eikä mikään maksumalli takaa vastaavaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Jos korkeakoulutus muutetaan maksulliseksi, se johtaa vääjäämättä siihen että varsinkin vähävaraisista perheistä tulevat nuoret eivät hakeudu korkeakouluihin. Onko hyvä koulutus pelkästään varakkaiden perheiden etuoikeus?

maanantai 10. toukokuuta 2010

Minä vihaan julkista terveydenhuoltoa

Nyt tulee taas tylyä tekstiä. Jätä vaikka lukematta jos olet sellainen "julkinen terveydenhuolto on aina paras ja ihanin ratkaisu maailmassa ja ne tekevät vain työtään" ihminen.
Mä olen saanut tarpeekseni!

*Tekstissä on muutettu nimiä ja sukulaisuus suhteita ja lempivärejä -ihan vain henkilösuojan takia. Kenenkään ei tarvitse kärsiä mun avautumisestani*

Ensinnäkin rakas ystäväni on joutunut kärsimään sairaalan KEITTIÖhenkilökunnan epäpätevyydestä. Kuka keksi käyttää sairaalassa ruokien valmistamiseen maustesekoitusta! Hä?! Kenen nokkela idea oli laittaa selleri allergisen ihmisen ruokaan tällainen pikku pommi, joka koostuu kyseisestä mausteseoksesta? Eihän sairaalassa tarjottu ruoka edes maistu millekään. Olisihan se ollut hieno juttu, että aivan toisesta syystä sairaalaan joutunut henkilö saa allergisen reaktion.
Eipä olisi tämäkään mausteseos-ylläri selvinnyt ellei oltaisi pysytty lujina ja vaadittu tutkimaan asiaa.
Ruoka jäi lautaselle ensimmäisen haarukallisen jälkeen, kun "kastike maistui oudolle". Luojan kiitos, että luonto pelastaa ihmisiä! On täysin luonnollista vihata sitä makua, joka ei kropalle sovi.
Vierestä puuttui vain sairaanhoitaja raasu, joka tietämättään olisi kehottanut syömään kaiken.

Toiseksi: Miksi henkilökunta sairaalassa ei tutki ihmisten lääkeallergioita valmiiksi, jos potilas vielä erikseen huomauttaa ennen toimenpidettä, että sellaisia on?
Miksi lääkäri kysyy ensinnäkään missään tilanteessa millaista lääkettä minä haluaisin?
Haluaisin!?
No pistetään polla niin sekaisin etten muista nimeänikään. Kenties unohdan silloin tehdä teistä valituksen.
Mä menen lääkäriin hakemaan hoitoa ja asiantuntijan diagnoosin. Jos kokisin että olen kykenevä diagnosoimaan tilani itse, olisin kaiketi hoitanut jo asian pois päiväjärjestyksestä enkä istuisi siinä kliinisessä huoneessa.

Yksi suosikeistani on Kuusankosken keskussairaalan henkilökunnan antama apu. Siinä on terveydenhuoltoa parhaimmillaan. Klinkattuani itku kurkussa murtuneella jalallani ilmoittautumistiskille, sain tylyn vastauksen: "emme hoida sinua täällä, koska et ole kirjoilla tässä kunnassa". Ei hevon kukun väliä terveydenhuoltolaista, jossa on kirjattu että opiskelupaikkakunnalla on saatava hoitoa, vaikka ei kyseisessä kunnassa ole kirjoilla.
Paha nurista vastaan, jos luukkua pistetään nenän edessä kiinni.
Ja onko sillä väliä missä kunnassa minun poskiontelotulehdukseksi pahentunut flunssani on saanut alkunsa? Vaikuttaako se jotenkin hoitoon!?

Miksi migreenipotilas joutuu odottamaan päivytyksessä viisi tuntia, ja saa hoitoa vasta kun uhkaa lyödä värikynillä värittävää lasta? Jos kyseinen kohtaus olisi mennyt ohi kotona olleilla lääkkeillä ja muilla kätevillä keinoilla, niin en mä olisi siellä päivystyksessä hakemassa lääkettä.
Toisaalta väkivaltaan viittaamien soi ainakin sen siunauksen etten mä tajunnut loppu illasta yhtään mitään. Meni sitten pari päivää toipua koko hommasta.

Mikä hitto on siinä, että kipeää jalkaa pääse näyttämään ortopedille vasta kuin yli kuukauden jonotuksella. Liian myöhään tohtori tajuaa hoidon tarpeen, ja tarpeen olevaa leikkausta aletaan suunnitella puolen vuoden päähän jonojen takia.

Miten hitossa lääkäri pystyy tekemään päätelmät hoitotarpeesta, jos hän ei nouse pöydän takaa katsomaan potilaansa kasvoja koiran hyökkäyksen jäljiltä?

Minkä ihmeen takia suomalaista terveydenhuoltoa kiitellään?
Terveydenhuollon henkilökunta tekee vain työtään.
Kysynkin nyt, että millä rahallisilla ja henkilöresursseilla?

Jumalauta päättäjät! Nyt siihen hommaan jotain rotia! Alan olla aika vittuuntunut!