keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Esteettömyys asiaa Ylänurkassa

Alla oleva teksti julkaistiin Kouvolan ja Kymen Sanomissa 7.12.2010

Esteettömyys ei ole ainoastaan fyysisten esteiden poistamista

Mieltäni on jäänyt vaivaamaan 22.11.2010 (SAK internetsivuilla) julkaistu uutisointi, joka koskettaa osaltaan minua, ja paljon enemmän monia läheisiäni. Uutisoinnissa kerrottiin yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamisen toteutuksen jäävän seuraavalle hallituskaudelle. Uudistusta valmisteltiin lähes neljän vuoden ajan, ja sitä olisi kaivattu kipeästi, jotta syrjintään voisi tarttua tehokkaammin, niin opiskeluyhteisöissä kuin myös työelämässä. Lain tarkoituksena on edistää tasa-arvoa, ja taata kaikille tasavertaiset mahdollisuudet ja oikeudet osallistua yhteiskuntaan toimintakyvystä riippumatta.

Oma vaivani ei ole näkyvä, eikä suinkaan sellainen, josta näkisin syytä kertoa ihmisille joka päivä. Moni seurassani oleva saattaa kuitenkin huomata, että kallistan aina oikeaa korvaani kanssa keskustelijaani kohti. Moni tuskin tulee ajatelleeksi, että näinkin nuorella ihmisellä saattaa hävitä hiljalleen kuulo. Tilanteeni on vääjäämättä menossa kyllä huonompaan suuntaan, ja pian vasenta korvaani koristanee kuulolaite. Omalla kohdallani opetuksen ja opiskelun esteettömyys tulee vastaan taas, kun palaan tammikuussa opintojeni pariin. Taustameteli opetustiloissa, kaikuvat tilat sekä auditoriot tuottavat oman hankaluutensa opiskeluilleni.

Yhteiskunnassa tulee kaiken kaikkiaan pyrkiä siihen, että kaikilla ihmisillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet toimia ja elää. Täysin esteettömään yhteiskuntaan ei ole kuitenkaan päästy. Kuinka moni tietää, että työhön haluavia kehitysvammaisia on maassamme noin 3000, ja näistä työllistyneitä on vain 300 henkilöä? Todellisuus ei kohtaa ajatusta siitä, että jokaisella kansalaisella olisi oikeus työntekoon. Vääristynyt ajattelutapa, jonka mukaan kaikki vammaiset ja vajaakuntoiset ovat oikeutettuja, tai jopa velvoitettuja, nauttimaan eläkettä sekä muita sosiaalietuuksia tekemättä työtä, on muserrettava. Ennemminkin yhteiskunnan on kannustettava siihen, että jokaisella on oikeus ja velvollisuus työntekoon niillä resursseilla, jotka siihen ovat käytettävissä.

Oma toimintakykyni on korjattavissa hyvin helposti, ja maailma on minulle huomattavasti esteettömämpi kuin monelle muulle. Näiden muiden puolesta toivon hartaasti, että itsenäisyyttä juuri juhlistanut isänmaamme ottaa mallia naapurivaltiosta. Vuoden 2009 alusta astui nimittäin Norjassa voimaan uusi syrjintä- ja esteettömyyslaki, jossa työpaikkojen ja oppilaitosten vastuulla on varmistaa, että alentunut toimintakyky ei estä työssäkäyntiä ja opiskelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti