keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Ylänurkassa tarjoiltiin pureskeltavaksi pakkopullaa

6.10.2010 Kouvolan ja Kymen Sanomien Ylänurkassa tarjoiltiin ajatuksia otsikolla Pakkoruotsipullaa

Vihreät ovat esittäneet mielenkiintoisen ajatuksen, että itärajalla voitaisiin joustaa toisen kotimaisen kielen pakollisesta opiskelusta. Ajatus, joka sinällään ei ole uusi, sisältyy vihreiden kielipoliittisen asiakirjan luonnokseen.

Kouvolaimmigranttina ymmärrän, mistä tarve on syntynyt, ja sen vuoksi esitys ei vaikuta täysin tarpeettomalta. Täällä kulkiessani olen huomannut idän vaikutuksen, joka ei välity samalla tavalla, kun kulutan katuja pääkaupunkiseudulla tai Lapissa.
Mutta täysin pulmaton esitys ei ole. Sen toteuttamiskelpoisuus herättää kysymyksiä, ja saa miettimään, mitä on tämä "joustavuus", joka mahdollistaisi perustuslain yli kävelemisen, perusteluna maantieteellinen sijainti. Perustuslaki nimittäin edelleen määrittelee tämän valtakunnan kansalliskieleksi niin suomen kuin ruotsinkin. Trapetsitaiteilu tulee olemaan haastavaa, kun vihreiden luonnoksessa toisen kotimaisen kielen opetuksen pakollisuudesta ei kuitenkaan luovuta.

Olisiko jo aika sallia jokaiselle vapaus valita, mitä kieliä lukee? Täällä Itä-Suomessa venäjän kielestä voisi olla paljon enemmän hyötyä. Tämä oletus kuitenkin perustuu siihen, että nuoret jäävät Itä-Suomen seudulle rakentamaan työuraansa, vaikka mahdollisuus siirtyä pois kotiseuduilta kansainvälisemmille vesille houkuttelee. Jollekin nuorelle kansainvälistyminen pohjoismaihin saattaa olla vastaus.

Vihreät ovat siis nostaneet vaalikeskusteluun aiheen, josta tullaan keskustelemaan paikallisesti paljon. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä tässä tilanteessa. Valtakunnallisesti meidän on tärkeää löytää vastaus kysymykseen, millä tavalla nuoret motivoidaan opiskelemaan kieliä? Unohdetaan hetkeksi päättäjät ja katsotaan siihen kansanryhmään, johon nämä päätökset vaikuttavat.

Jos päättäjät tekevät vihreiden luonnoksen mukaisen ratkaisun, ja tarjoavat nuorille mahdollisuuden opiskella pakollisena vieraana kielenä joko ruotsia tai venäjää, lieventääkö valinnan mahdollisuus opiskelun mukanaan tuomaa pakkopullan makua. Vaihtoehtojen antaminen ei auta, jos kielten opetuksen laatu ei parane.

Kielten opintoja on uudistettava kaikilla asteilla. Opetustapoja ja oppimateriaaleja on uudistettava, ja on aika luoda innostavampi oppimisympäristö, jossa jopa toisen kotimaisen kielen oppiminen alkaa maistua. Huono ruotsin kielen osaaminen on este sekä opinnoissa että työelämässä. Nykyisenkaltainen pakollinen ruotsin opetus tuli suomalaiseen kouluun vasta 1970-luvulla peruskoulu-uudistuksen yhteydessä. Välillä tuntuu siltä, ettei opetus ole uudistunut sen jälkeen.

Kun nuorille tarjoillaan sama ateria vanhoilla keinolla, eivät he sitä purematta niele. Oli tarjolla perinteistä pakkopullaa tai pashaa.

Kirjoittaja on Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Klaanin hallituksen puheenjohtaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti