perjantai 24. syyskuuta 2010

Puhe kampuksen avajaisissa 2010

Tässä nyt blogissakin julkaistavaksi Kasarminmäen kampuksen avajaisissa pitämäni puhe 21.9.2010. Jostain syystä paikalla ollut Opetusministeri Virkkunen ei kiitellyt puhettani vuolain sanoin. Kumma.

***

Arvoisa Ministeri, ja kutsuvieraat. Hyvä juhlaväki sekä opiskelijatoverit.

Ammattikorkeakoulun tarjoaman koulutus valmentaa meitä opiskelijoita työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin. Sen ohella, että meistä koulutetaan menestyjiä ammattillisiin asiantuntijatehtäviin tutkimuksen sekä kulttuurin aloille, ammattikorkeakoulun tehtävä on tukea meitä yksilöinä kohti ammatillista kasvua ja huolehtia, että tulemme tukemaan työelämää sekä aluekehitystä Kymenlaakson alueella.

Mielestäni tämän päivän seminaari ja avajaispuheet on hyvä päättää siihen mistä aloitettiin. Haluan tuoda esille opiskelijoiden puheenvuorossa sen osa-alueen ammatillista kasvua, joka kaipaa parannusta ja pohdiskelua kaikilta.Arkipäiväisen aherruksen yhteydessä globaalivastuu saattaa kuitenkin kuulostaa kaukaiselta ja abstarktilta. Siitä huolimatta se on mukana tämän päivän arjessa, jossa nuoret kokevat suurta epävarmuutta ilmastomuutoksen ja energiakysymysten äärellä. Ympäristökysymysten vastuu painaa opiskelijan harteita, ja monella nuorella on halu vaikuttaa. Nyt onkin hyvä hetki pysähtyä miettimään millä tavalla kestävän kehityksen rinnalle tuodaan vahvemmin esille luottamus, avoimuus, yhteisöllisyys, ympäristökysymykset ja toisen ihmisen arvostaminen.

Jokainen korkeakoulumme jäsen voi yksittäisenä kansalaisena, ja osana organisaatiota, niin opiskelun kuin työuran aikana, edistää hyvää ja turvallista elämää, sekä ympäristösuojelua omassa toiminnassaan. Korkeakoulujen rooli koulutusorganisaatioina on integroida eettinen näkökulma osaksi opetussuunnitelmia, ja antaa eväitä opiskelijan pohdinnalle vastuullisista valinnoista. Median katastrofiuutiset saavat meidät kaikki hereille, mutta kuinka me tuomme tämän esille korkeakoulussa, muuallakin kuin kahvipöytä keskusteluissa?

Kenellä siis on vastuu? Millä tavalla tämä ajattelu näkyy konkreettisesti ja valtakunnallisesti joka päiväisessä
opetuksessa? Ja millä tavalla se jakautuu täällä Kasarminmäellä tulevaisuudessa 1500 opiskelijan ja 150 henkilökunnan jäsenen kesken? Onko se valtakunnallisesti vain sanahelinää opetussuunnitelmissa? Ajattelun aktiivisuus ja aloitteellisuus globaalissa vastuussa ei voi tulla vain opiskelijoiden puolelta lopputyötä tehdessä.

Jos Kouvolasta pääsee ympäristökysymyksissä Itämerelle, ja jopa loppujen lopuksi valtameren toiselle puolelle, eikö globaalin vastuun tulisi näkyä enemmän koulutusohjelmissamme?

Koulutuksen osuus tässä kysymyksessä tulee esille tutkimuksissa, jotka osoittavat sen, että koulu ja opettaja voivat edelleen olla ratkaiseva osa nuoren elämässä. Tämä jakaa vastuun globaalikasvatuksen laadun kehittämisestä ja vaikuttavuuden lisäämisestä koulutuksessa ja arkipäivän oppimisessa kaikille koulutusasteille, myös korkeakouluille. Tämän tulee näkyä vahvemmin opettajien toiminnan tapoina opetuksessa, ja osaamispohjaista oppimista kannustavassa roolissa myös siinä suhteessa, että se antaa puitteet voimaantumiselle, ja aiemmin mainitsemalleni opiskelijan pohdinnalle.

Globaalin vastuun osan vahvistaminen tutkintoon johtavissa koulutusohjelmissa ei riitä, vaan herättää kysymyksen ”Vaatiiko tämä edelleen muutosta myös asenteellisesti meiltä kaikilta, jotta ympäristökysymykset ja vastuu toisistamme näkyisi arkipäivän opetuksessa”? Niin teoriaosaamisessa, kuin myös koulutukseen kuuluvassa harjoittelussa.

Alleviivan harjoittelua sen vuoksi siksi, että tämä työ ei voi jäädä ainoastaan Kasarminmäelle, vaan vaatii vastuun kantamista myös yrityksiltä, joissa tämän päivän opiskelijoiden ura tulee rakentumaan. Useimpien yritysten arvot ulottuvat taloudellisen vastuun lisäksi ympäristö- ja sosiaalisen vastuuseen, mutta ratkaisevaa on se, milllä tavalla yritykset tuovat tämän esille opiskelijoille muun muassa koulutukseen kuuluvan työharjoittelujaksojen yhteydessä. Globaalin vastuun on oltava osa strategiaa ja päivittäistä toimintaa, johon panostaa koko henkilöstö johtajista lähtien. Tätä voidaan toteuttaa aktiivisesti sellaisilla hankkeilla, jotka edistävät konkreettisia vastuullisia käytänteitä.

Mutta globaalivastuu ei ole ainoa vastuu, jota meidän tulee kantaa. Jotta opiskelija voisi tulevaisuuden tekijänä kantaa omaa vastuutaan ja antaa panoksensa, pitää yhteiskunnan pitää huolta hänen hyvinvoinnistaan.

Monet sanoivat minulle ennen tätä puheenvuoroa leikillisesti, että nyt olen päässyt ansaitsemaani seuraan. Väärin. Nyt on opiskelija päässyt arvoiseensa seuraan. Ja millainen opiskelijaedustaja minä olisin ellen ottaisi tällä hetkellä puheenaiheeksi myös opiskelijoiden toimeentuloa.

Säännölliseen opiskeluun kannustamiseksi ehdotetaan korkeakouluopintojen edistymisen seurannan tehostamista ja seurantakäytäntöjen yhdenmukaistamista. Näiden muutosten tavoitteena on kannustaa opiskelijoita käyttämään opintotukea kokonaisuutena, jotta opintotuen taso olisi riittävä turvaamaan opintojen aikaisen toimeentulon. Näillä keinoilla ei kuitenkaan opiskelijaa kannusteta innostumaan, oppimaan ja ottamaan aktiivisesti omaa osaansa globaalistavastuusta, kun kiristyksillä opiskelijoille annetaan vain vastuu yrittää selvitä kuukaudesta toiseen. Nälkäpalkalla ei synny kestävään kehitykseen kannustavia innovaatioita. Kustannusneutraalius ei ole opiskelija kohdalla säästämistä.

Opiskelijoilta odotetaan aina kriittistä puheenvuoroa, mutta toivon että osasin olla myös kannustava.Kuljetetaan yhdessä Kasarminmäeltä luottamus, avoimuus, asiakaslähtöisyys, toisen ihmisen arvostaminen ja uudistuminen. Tulevaisuus ei tapahdu itsestään, vaan toimijat eri puolilla maailmaa luovat sen tekemillään valinnoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti