keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Lukukauden avajaispuhe 2010

Jälleen kerran saivat opiskelijat puheenvuoron lukukauden avajaisissa, ja tällä kertaa puhevuorossa oli allekirjoittanut. Suoltamani sanat saivat monta kiitosta, ja eräskin nimeltä mainitsematon opettaja vinkkasi ettei meikäläisellä ole enää asiaa esiintymistaitoja vahvistaville kursseille.

Alla siis puhe kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kiitos vielä tapahtuman järjestäjille!
***

Hyvä juhlaväki.
Tervetuloa myös opiskelijakunta Klaanin puolesta aloittamaan uutta lukuvuotta Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Viime vuonna tätä samaista tehtävää hoitanut Sanna Hälvä piti lukukauden avajaisissa kannustavan puheen muutoksista, joita oli kokenut niin ammattikorkeakoulumme kuin myös opiskelijakunta. Hänen sanansa meille oli ”Eteenpäin ja ajanhengessä pysyäkseen muutoksia on tehtävä. ” Tänä vuonna viestini on sama, mutta kohdennan sen päättäjille.

Kuten edellisinä vuosina, on tämän puheenvuoron jälkeen luvassa ansaittujen ansiomerkkien jakaminen. Omalla tavallaan tämä hetki on pysäyttävä opiskelijoillekin. Kuitenkin aivan toisella tavalla kuin toivoisi. Se herättää kysymyksen: Millä tavalla opiskelijat palkitaan?

Opiskelijan palkka on kokopäiväisestä opiskelusta saatava opintotuki. Toimeentulomme rakentuu yksilöllisesti opintorahasta, asumislisästä sekä ansiotyöstä tai opintolainasta. Kuten tiedätte opiskelijoiden suuret odotukset kokivat karvaan pettymyksen, kun hallitus julkisti viime kuussa valtion budjetin vuodelle 2011.

Opiskelijoiden valtakunnallisille edunvalvontajärjestöille oli opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä luvattu opintotuen sitomista indeksiin ja huoltajakorotusta, mikäli samalla opintotukeen tehtäisiin kiristyksiä. Hallitus päätti kuitenkin toteuttaa lopulta vain kiristykset. Opiskelijat eivät siis saaneet suinkaan palkankorotusta, vaan rangaistuksen siitä valinnasta, jonka he ovat tehneet. Jopa valtakunnalliset korkeakoulutettujen kattojärjestöt kommentoivat mediassa, että matto oli vedettty opiskelijoiden jalkojen alta. Toimeentulon eteen on tehty paljon tytötä. Paikallistasolla opiskelijan ääni on usein jäänyt muiden sosiaalipoliittisten asioiden varjoon. Siksi sanon tämän nyt.

Millä tavalla nämä hallituksen tekemät päätökset tukevat opiskelijoita siirtymään nopeammin työelämään, kun selkeästi suurin pullonkaula valmistumiselle on toimeentulo? Näillä keinoilla meitä ei kannusteta innostumaan, oppimaan ja oivaltamaan.

Opiskelijoiden elämään on tultava paljon muutoksia, niin toimeentulon kuin myös terveydenhuollon kohdalla -kaikkialla, myös täällä Kymenlaaksossa. Ei voi olla todellista, että opiskelijat ovat Suomessa ainoa väestöryhmä, joka joutuu ottamaan lainaa elämiseen. Nuorisotyöttömyyden ollessa samaan aikaan jatkuvassa kasvussa ei meidänkään ammattikorkeakoulustamme valmistuva voi enää yhtä varmasti luottaa pystyvänsä maksamaan opintolainaa takaisin, niin kuin muutama vuosikymmen sitten. Opiskelu ei saa olla tulevaisuudessa vain rikkaiden harrastus.

Silti valtiovalta on asettanut tavoitteekseen pidentää työuria niin alku- kuin loppupäästä. Tämä tavoite on pahasti ristiriidassa nykyisen hallituksen toimien kanssa. Mikäli opintotukea ei sidota indeksiin, syntyy opiskelijoille joka vuosi aiempaa suuri tarve tehdä entistä enemmän töitä opintojen ohessa, mikä puolestaan hidastaa valmistumista. Eikä työpäivän tai -viikon päätteeksi ole kenenkään etu, että nuoria rasitetaan näin paljon opintojen aikana. On arvioitu, että yksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävä alle 35-vuotias nuori maksaa yhteiskunnalle 1,5 miljoonaa euroa kuluina ja menetettyinä verotuloina. Opintotuen sitominen indeksiin arvioitiin maksavan valtiolle 7,5 miljoonaa euroa vuonna 2012, mikä on sama kuin viiden nuoren ennenaikainen syrjäytyminen työelämästä.

Riittävä opintotuki loisi entistä useammalle opiskelijalle mahdollisuuden meidänkin ammattikorkeakoulussamme keskittyä päätoimisemmin opiskeluihin, lyhentäisi valmistumisaikoja ja olisi kansantaloudellisesti kustannustehokasta. Opintojen ohjaus ei ole ainoa tehokas keino työurien pidentämiseen. Opiskelijoiden elämää ei voi enää vain paikkailla, vaan on tehtävä huomattavia muutoksia.

Opiskelijat ovat merkityksellisiä ja meihin kannattaa panostaa. Me todellakin olemme toisiamme varten, opiskelijat, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu ja yhteiskunta. Toivon että moni meistä opiskelijoista olisi tulevaisuudessa samassa tilanteessa kuin ne jotka kohta nousevat lavalle vastaanottamaan ansaitun kiitoksen vuosien työstä. Pätkätyöstä niitä ei jaeta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti