torstai 13. toukokuuta 2010

Vapaapäivä erikoisuus: tämä on minun.

Mielenvirtaa. Sitä on liikkeellä tänään. Onhan vapaapäivä.
Vapaapäivät ovat näinä kiireisinä aikoina kummallinen erikoisuus. Tällekin päivälle olisi ollut keikka Tampereelle demariporukoiden kanssa, mutta sanoin tällä kertaa "ei". Ymmärtänette siis, miksi tilanne on näin erikoinen. Minä kun harvemmin kieltäydyn mistään.

Tällaisen päivän tarkoitusperää ei kai enää tunnista. Tässä on sama vika kuin naisille määrätyissä sairaslomapäivissä. Eikö juuri silloin olekin tarkoitus siivota?! Eikö? No koska sen sitten tekee?

Keskustelua on ollut paljon kuusi päiväisistä työviikoista, mutta totuus on se, että moni aktiivinen henkilö tekee tällä hetkellä jo kuusi ellei seitsemän päiväistä viikkoa. Harrastukset muuttuu toiseksi työksi, jota pyöritetään yhteisin hartiavoimin.
Miten ihmeessä voisimme siirtyä kuusi päiväiseen työviikkoon, kun työt eivät jää työpaikalla neljän seinän sisälle, vaan tunkeutuvat mukaan kännykän, internetin ja kotiin vietävien muistioiden muodossa ("minä tutustun tähän kotona").
Mikäs siinä, mutta perhe-elämästäkin tulisi huolehtia. Läsnäolon tunteeksi kotona ei riitä se, että nostaa katseensa paperista ja kuuntelee mitä koulussa tapahtui, mitä kaupasta ostettiin tai se hetki kun vietetään "laatuaikaa" lattialla jalat turtuneina lastenhuoneessa.
Tarve tyydyttää muiden toive läsnäolosta alkaa käydä myös urakasta, kun käsissä polttelee Se muistio.

No miksi sitä muistiota ei tullut luettua töissä? Vietitkö aikaa sosiaalisissa medioissa? Ehkä. "Ikävä kyllä" kyseiset kanavat ovat tärkeitä minulle työssäni. Ne ovat ehdottomasti hyödyllisiä. Huono puoli sosiaalisissa medioissa on se, että olemme niiden käytössä koko ajan. Maailma ei nuku. Ja lähimmäiselle tuntuu aivan samalta, nostanko katseeni muistiosta vai läppärini näytöltä kuunnellakseni mitä hänellä on sanottavaa.

Vapaapäivät ovat sitä varten, että saa makailla sängyssä pitkään aamulla, murustella aamiaisen sänkyyn ja viedä pesue ulos auringonpaisteeseen -mikäli sellainen ihme taivaalla siunaa meitä läsnäolollaan. Miksi ei voisi lukea kirjoja, lehtiä, tehdä pihamaalle luonnonkivistä ja sementistä linna perheen voimin tai juoda mehua portailla ilman kiirettä minnekään.

Minä annan tänään siis aikaa mielelle virrata. Ja illalla vaihdan ne lakanat, jotka aamulla murustelin. Ja pitäähän sitä vapaapäivänä muutenkin siivota. Eikä kukaan varmaan suutu jos tein vähän töitäkin?

Arki on kaikkia varten. Yritän olla silloin läsnä muille. Tämä vapaapäivä on minun. Teen mitä haluan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti